Modernismia viikon sykleissä

Ensimmäinen poimintani on juoma: Bionade, Organic non-alcoholic refreshment drink, Ginger-Orange. Kuva selventänee miksi.


Lisäsin kokonaiset kaksi (2) blogilinkkiä luettujen listaani. Kannattaa tsekata. Molemmilla tämän blogin lukijoilla lienee sen verran ylimääräistä aikaa.

Imatralla (Etelä-Karjalan maakunta, Svetogorskin vieressä, Suomen kartalla siellä kaakkoiskulmassa) vieraillessani törmäsin hienoon divariin Vuoksenniskan kaupunginosassa. Puolittain kuvaavalla nimellä "50's divari" varustettu esineiden kierrätyspiste omasi yllättävän hienon vinyylivalikoiman. Myös paikan jukeboksi herätti ihastusta, Kinksiä, Monkeesia etc. mutta myös vähemmän tunnettuja täysosumia levyttäneitä artisteja, joista itselläni ei ollut hajuakaan. Palaan varmasti. Tällä visiitillä mukaan tarttui B.J. Thomasin LP "Everybody's Out Of Town".

Otsikkoon palatakseni, joidenkin tietolähteiden mukaan mod-kulttuuriin kuuluu nopeatempoisuus in/out-statuksen suhteen. Hieno kampauksesi muuttuu konservatiiviseksi, upouuden takkisi hihojen pituus saattaa yllättäen ylittää uuden sallitun mitan, ja kenties kenkiesi korot voivat olla totaalisen out, vaikka viikko sitten kaikki tämä oli niin hip kuin olla ja voi.

Onko tällaista idiotismia todella esiintynyt muualla kuin musiikkilehdissä, sitä en tiedä. Mutta ainakaan kukaan ei tietääkseni ole esittänyt itse musiikin suhteen vastaavaa kertakäyttöisyyden paradigmaa. Toki muodissa olevan genren edustajista valtaosa on yleensä nopeasti unohtuvaa sekundaa, Northern Uproar, anyone? Mutta piinallisimpia lienevät kuitenkin Ladat, huonoista osista kokoon kyhätyt rakkineet joiden elinkaarta jokin paha voima pidentää yli sallitun. Lapset menevät kyyryyn takapenkillä kun vanhemmat heittävät heidät kouluun Siperian Tiikerillä. Lapset poistuvat ostoskeskuksesta kun kaiuttimista pärähtää Dire Straitsin "Money For Nothing". Punaisen langan kadotessa on parasta päättää täältä sinne.

Burn in hell

Pieni tiivistelmä Seurahuoneen keikasta 3.7.2011: settilista oli jotakuinkin Tram #7 (Jens Lekman) / When Time Was On My Side / What's the Use? / Umbrella Song (Supperheads) / Lonely Face / Close Enough / Glory (Silverbullit) / Bring It All Home. Enemmänkin piti soittaa mutta tilaisuuden alun viivästyttyä settiä tiivistettiin. Setin treenaus, soundchekki ja osittain itse soittokin meni vähän alamäkeen, joten päälimmäinen fiilis lavalta poistuessa oli jokseenkin ontto. Peli ei kuitenkaan illan osalta ollut vielä menetetty.

Päivätyöt kutsuivat aamulla, mutta jäin silti seuraamaan illan pääesintyjän, kanadalaisen Burning Hellin showta. Olin kuunnellut pari biisiä myspacessa ja ajattelin tsekata pari ekaa kappaletta ennen kuin suuntaisin kotiin nukkumaan. Mutta eihän lähdöstä tullut mitään. Laulaja Mathias tarinoi jokaisen kappaleen välissä synnynäisen tarinaniskijän tapaan yhtyeelle tarjotuista pihveistä, merirosvoista ja niin päin pois, ja itse musiikki toimi myös todella hyvin. Yhdestä kappaleesta kuultiin jazz-sovitus, jonka alkuun jokainen soittajista antoi tyylinäytteen omasta osaamisestaan tässä genressä: kitaristi, kolme puhallinsoittajaa, basisti ja rumpali vetivät kukin vuorollaan lyhyen näppärän tilutuksen. Intron viimeisteli Mathiaksen avoin ukulele-sointu. Nyt sen tiedän, kaikista soittimista ukulele on se joka on todella luotu jazziin! Aloitteleville musikanteille ei siis kannata enää näyttää Nothing Else Mattersin introa vaan laittaa ukulele käteen ja näin päästään oikean musiikin pariin ensi askelista lähtien.

Burning Hellin musiikkia voisi kuvailla seuraavasti: Jens Lekman meets Monkees sung by happy-go-lucky Lou Reed. Ja tyylilajina country. Kannattaa alkuun tsekata vaikka "My Name Is Mathias" ja "Kings Of the Animal Kingdom" (jälkimmäinen ei nyt pompannut mistään vastaan mutta se ei tarkoita etteikö joku muu kuin minä osaisi etsiä kappaletta vähän etevämmin). Nimi ei yhtyettä tässä tapauksessa pahenna, suosittelen varauksetta.

Tyhjästä päästä kärsii koko bloggaus, joten eiköhän tämä ollut tältä erää tässä. Kesällä ostetaan tuulettimia ja talvella lennetään Espanjaan. Uutta Velverttiä on tällä hetkellä kuultavissa niin myspacessa kuin soundcloudissakin. Kun helteet hellittävät ja voimme taas pukeutua kuten bändin kuuluukin, palaamme paikallisen raittiusseurasi vuosikokoukseen. Robinho näyttää aivan Dangerousin aikaiselta Michael Jacksonilta. Shammmmouna!