Rock und roll

Rokeinta tässä kesässä on Ikeassa käynti, Ikean kalusteet ja niiden koonti. Jos homma tympii niin akku ladataan tällä:

Parasta tänään. Ai niin, Alex laihtui 15 kiloa. Homma toimii. Indeed.

Ensivaikutelmia

Palataan aiheeseen. Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran. Kohtaamiseni Boo Radleysin kanssa perustuu Tero Alangon Soundiin 4/95 kirjoittamaan arvioon, jossa Wake Up [sic] levylle annetaan 5/5 nakkimakkaraa. Koska en tiennyt bändistä mitään, tärkeintä oli tietysti referenssit ja muu kirjoitettu asia. Muutenhan olisin voinut ostaa viereisellä sivulla olleen arvion perusteella CMX:n Rautakanteleen (ja voi pojat, se olisi ollut virhe!) kun sekin kerran oli muka viiden nakin levy.

Referensseinä arviossa käytettiin Pet Soundisa, Forever Changesia (jonka löytämisessä tämä arvio oli itselleni ensi askel) ja Sgt. Pepperiä. Näillä ohjeilla levykauppaan, ja kyllä kannatti:

Tämä albumi kolahti kokonaan ja heti. Seuraava levy saikin sitten Soundissa 0/5, mikä ei välttämättä olisi johtanut itsessään ostopäätökseen. Onneksi olin jo vaunussa mukana, sillä muutamaa yksittäistä tapausta lukuunottamatta pidän kaikista Boo Radleysin kappaleista, enkä ihan vähän vaan näitä jaksaa kuunnella vuodesta toiseen.

Jos ensimmäinen Boo-levyni olisi ollut heidän debyyttinsä, ei olisi täysin poissuljettua että olisinkin jättänyt bändin vähemmälle huomiolle. Everything's Alright Forever oli jostain syystä paljon vaikeampi tajuta, nyt kun sitä kuuntelee en ymmärrä yhtään miksi. Sen kyllä muistan että ihmettelin miksei tämä aukea, ja kun noin viiden kuuntelun jälkeen levy muuttui kappale kappaleelta mahtavuudeksi, oli hymyssä pitelemistä. Se toimii sittenkin! Tämä ensivaikutelman tärkeydestä tällä kertaa, olisiko tästä sarjaksi?

Konsultointia helvetistä

Tätä sen sijaan kannattaisi vähän fiksailla: käsittämätöntä pelleilyä. Aikakone-Alex on hyvinvointivalmentaja, hyvinvointikonsultti tai jotain. Kotisivut on koodannut joku rautainen ammattilainen, joo, onko sama taho oikolukenut sivulle tuotetun tekstin? Joka toisessa lauseessa sijamuodot perseellään, unohtamatta muuta absurdiutta. Suosikkini:


"Aloitin itsetutkimisen ristiretkeä, jonka seurauksena kävin lukemattomilla luennoilla, seminaareilla,
kursseilla ja koulutuksilla mm. NLP masterin, sekä luin aiheesta valtavan monta kirjaa. Kuuntelin
äänikirjoja, keräten kaiken mahdollisen tiedon mitä yhteiskunnallamme on tällä hetkellä tarjota paremman
elämänlaadun kohentamiseen ja kokonaisvaltaisen tasapainon saavuttamiseen."



Äänikirjoja. Tässä on vakuuttava kaveri, taidanpa pirauttaa ihan kohta. Kuvista päätellen Alex on kyllä tasapainottanut itseään seesteisempään suuntaan, Aikakoneessa nähtiin aikamoista piritamppausta:

Tämä soi teknologiabuumin taustalla, suomalaista kokaiinimusaa. Kuin väitteeni tueksi kiipparihemmolla on hieno insinöörikampaus. Makillahan se taitaa olla vieläkin. Whuu!

If it ain't broken

Kun lotossa natsaa tai kesäloma alkaa, tunne kuulostaa tältä:

Hevareiden lausahdusta mukaillen Oasis on paskimmillaankin parasta. Vaikka muuta väitetään, ei yhtyeen huipulta syössyt Be Here Now edes ole paskaa, se vaan kuulostaa siltä kun on pari miljoonaa pankkitilillä. Don't fix it. Eikä tätäkään kannata fiksailla:

Niin, pidän edelleen kiinni periaatteestani. En käy festivaaleilla. Viimeksi haveri oli lähellä kun Oasis kävi Ruissalossa, mutta Noelin poissaolo antoi tekosyyn olla menemättä. Fat-pie on kaikki mitä tarvitset animaatiomaailmasta.

Kivaa oli kerrakseen

Eilisen settilista:

Norrköping
Going Up
Ivory
Bring It All Home
Colony
When Time Was On My Side
Highway 13
------------------------------------
No-one To Talk To
Flock Of Birds
Tram #7 (Jens Lekman)
------------------------------------
Keep It Together
Step Inside
No Movement
Lonely Face
Heavenly Fall
Eastward

Keskikolmikko esitettiin kokoonpanolla jota oli vahvistettu Jukka Vakiolla. Hiomme tätä kuviota ja palaamme syksyllä orkesterin historian kovimmassa kunnossa. Tämä on lupaus.

Keikasta jäi semmoinen tuntuma että porukka olisi kovinkin tykännyt. Meillä oli rento fiilis joka varmaan näkyi ja kuului. Soundchekki lähti huonoilla ennusmerkeillä paikan mikserin tiltatessa, mutta tästäkin selvittiin Jarin hakiessa kämpiltänsä korvaavan pelin. Hermot eivät oikeen kunnolla kiristyneet edes tässä välissä, hieno homma!

Loppuun todistusaineistoa Stone Rosesin nykyformista, täällä tykätään:

Kohta jossa Squire hiipii lavan keskiöön ja vetää pätkän Daytripperiä on jotenkin... hillittömän hyväntuulinen tai jotain. Lopun jami on kyllä muutenkin hyvä, Second Coming hengessä mennään, tyylikkäästi.