Den bästa björnen

= Björn Olsson. Esimerkki numero yksi on valittu kommentin perusteella - "The King is actually in this video... Mr Björn Olsson":

Midaksen ja Håkanin yhteistyötä:

Hevospoika on myös ollut tekemisissä neron kanssa:

Mandot olivat kadottaneet biisikynänsä. Björn auttoi:

Jatketaanko vai menikö viesti perille? Den bästa björnen nånsin!

 

 

 

 

Fuck yo couch

Tuli vaan muista yhteyksistä sohvaraivari mieleen... Fuck yo couch!

Landfill-indie

Vanha juttu mutta jaetaan: lista otsikon kamasta. Tämähän on parempi termi kuin pillifarkkuindie. Mahtuu enemmän paskoja bändejä samaan nippuun.

Hauskinta tuossa artikkelissa on jäljempänä olevat kommentit (näinhän se usein on). Henkilöt a, b ja c kertovat lievän närkästyneenä (mutta viileytensä menettäen) että ei kamoon mun mielestä se ja se bändi on just hyvä. Kiitos tiedosta! Suurin piirtein yhtä älykästä kuin tuomarille valittaminen kun se näyttää pilkkua, kun itken tässä nyt kovaa niin ehkä se dumari pyörtää päätöksensä, joo emmä sittenkään, oli se sittenkin olkapää, play on.

Vaadin Onniselta korjattua listaa, tai ehkä mieluummin korjattua artikkelia jossa kerrotaan, että paskoja bändejä ovat vain Nickelback ja Three Doors Down. Ja että noistakin jälkimmäinen on makuasia. Indie rules = indie rules!

Ja mjitääh, Mando Diao ei kuulu listalle, äbäläwäbälä:

Miltä onni kuulostaa?

Se kuulostaa tältä. Veikkaan että ei soinut Cityn kopissa eilisillan jälkeen...

Jensin settilista

Suurin piirtein näin:

Every Little Hair Knows Your Name (piano)
Become Someone Else's
I Know What Love Isn't
Erica America
Golden Key
The Opposite of Hallelujah
Black Cab
Waiting For Kirsten
I Want A Pair of Cowboy Boots
The World Moves On
The End of the World Is Bigger Than Love
That's The Way Love Is
Sipping On the Sweet Nectar
Maple Leaves
An Argument With Myself
A Postcard To Nina
Every Little Hair Knows Your Name (acoustic)

Tarkempaa analyysia pelitilanteista ja pelivälineistä myöhemmin... Sanotaan kuitenkin heti että on se hieno mies!

Edit - Tarkempi analyysi: uusi albumi lähes kokonaan, muutama klassikko (Hallelujah, Black Cab, Maple Leaves) ja sitten finaalina Sweet Nectar ja Postcard to Nina joita en kuuntele ikinä. Paska keikka? Ei, vaan osoitus Lekmanin kyvyistä viihdyttäjänä. Tälläkin setillä hän sai minut hymyilemään puolentoista tunnin ajaksi.

Aloitusnelikko meni vähän tunnustellessa, mutta hyvin ne upposi jos minäkin mietin Erica Americaa kuunnellessa että eihän tää nyt enää ärsytäkkään, kääntyy jo tykkäämisen puolelle. Mutta sitten mentiin lujaa - ilmeisesti virallista julkaisua vailla oleva Golden Key ja siirtymä siitä Opposite of Hallelujahiin kököllä biitin nostolla (en nyt jaksa keksiä miksi sitä härvelin käyttöä pitäisi sanoa) toimi helvetin hyvin, ja kun Jens soitti ilmaksylofonilla outron Disney-hengessä, oli voitto jo lavan puolella.

Mainitaan vielä Cowboy Bootsin tarina, "you know when you've had the same dream 700 times, and you go Yeah, I got it the first time, and I got it the 700th time, now please give me another dream!" => tähänkin biisiin tuli ihan eri lailla ilmaa siipien alle. Maple Leaves oli ihan järjetön, vokaalit tuli niin hienosti että! Nyt muisti alkoi pätkimään, missä biisissä Jens imitoi lentokonetta pidemmän pätkän? Missä kaikissa tuli konetaustoja? Ei voi kuin todeta että raportti on ammattilaisen laatima, ja vielä nolla promillea... No tässä nyt alkuun, tarkistan faktoja jos niitä jostain tulee.

Edit 2: ehkäpä en tarkista hirveästi enempää. Joku biisi settilistassa on kyllä väkisin väärässä paikassa, ja joku voi puuttuakin, encore osuus on nyt hiukan tynkä. Tavastialla ihmiset keskittyivät youtuben mukaan keikkaan eivätkä niinkään sen kuvaamiseen, joten tässä esimerkkiä muualta:

 

Kokoonpano oli aivan eri kuin tuossa, eri rumpali ja lisäksi basisti, viulisti ja kosketinkaveri, kaksi jälkimmäistä lauloivat myös taustoja. Tärkeä tieto tämä.

Zzz

Nyt lähti toinenkin. Olen sivun laidassa maininnut seuraavani kahta blogia, ja nyt ne on kumpikin lopettaneet. Jotkut noista viereisistä bändeistä sentään soittaa vielä. Tämä ei tietenkään kerro mitään mistään!

Jens-hehkutus jatkuu, huomenna siis Tavastialla Arsenalin ex-goalie pistää parastaan. Uusi levy työstää tietään, She Just Don't... on jo asettunut all-time kärkikahinoihin. Onko Dandruffissa Carpentersia vai mitä? Vähäeleinen levy, mutta kun siihen tottuu niin nero sieltä taas paljastuu.

Joutsenmerkin alta

paljastuu vaihteeksi hyvää settiä. Aluksi ohitin Big Wave Ridersin lähinnä sillä perusteella että bändi vaikutti jostain syystä menevän pillifarkkuindie-lokeroon. Viimeistään pitkäsoiton myötä voin todeta että ei todellakaan mene.

Suurin osa levystä poikkeaa soundcloudin tarjonnasta - enemmän Happy Mondays, vähemmän, no Strokes meets New Order. Move Onin loppunostatukselle iso tuoppi. Sekä Sunny Season että Waiting In the Wings ovat hyviä kappaleita, tänään voittaja on:

Sunny Season by Big Wave Riders

Big Wave Ridersin yhteydessä on keskusteltu lausumisesta ja ääntämisestä. Mulla ei muuta kommentoitavaa kuin että englannin taitajina tunnetut ruotsalaiset vetää j:n todella usein ruotsalaisittain, esim. "just" (the same etc) ääntyy hämmästyttävän usein jast (tai just foneettisesti). Jumping Jackson, säg det Per, kom igen nu! Olen osallistunut.