Meinasin intoilla Hellacoptersista mutta aihe kääntyikin perjantaina tauolle vetäytyvään Flaming Sideburnsiin. Keikka siis Tavastialla, mukana Junnu, introduction (9:30-10:00 tarkkaa toimintaa juniorilta):
Yeah! Monesta maininnasta ja muistutuksesta huolimatta ei bändin nimi vaan jäänyt mieleen. Tohtori Google avuksi, feat ebbot haku ja tässä se on. La Fleur Fatale, yhtye perusasioiden äärellä. Kertsi on kova, hemmot ruotsalaisia, joten what's not to like?
Toivuttuani superottelun Arsenal-City pettymyksestä, niin pelillisestä kuin tuloksellisesta, on aika luoda katse tulevaan. City aloittaa urakkansa Pellegrinin komennossa maanantaina Newcastlea vastaan, varmat kolme pistettä ja rennosti rullaillen eteenpäin. Kyllä se siitä. Uusista pelaajista stadionilla vakuutti vain Navas, mutta peli oli semmoista surffailua että antaa tarkempien analyysien vielä odottaa. Tästä fiilistä kauteen:
Malta loppuun saakka niin huomaat linkin itse aiheeseen.
Weezerin eka ja Idlewild riittivät minulle tähän kesään saakka pomppumusan osalta. Sitten kuuntelin tämän kerran (taannoiseen Timo Räisästä koskevaan bloggaukseen liittyen) ja olin heti myyty. Meno on täysin vilpitöntä ja samalla tietysti hölmöä, kun se onnistuu niin ei voi kun hymyillä ja yrittää pysyä nopeusrajoituksissa jotenkin.
Eka levy on tätä tyyliä, mutta siinä määrin varioituna (mm. instrumentaali intro) että levy saa 5/5. Toka on vähän lässympää menoa, mutta mistään Candy Cane luokan tyylinvaihdosta ei ole toki kyse. Miksi edes mainitsin ton bändin (edit: pif-ketjun takia tietty, lots of laughs ja silleen). Tässä valiobiisi siltä:
Tavastialla. Vois mennä petraamaan omaa yleisösuoritusta, viimeksi jäi kesken kun tuli joku mystinen pahoinvointikohtaus... Millon lienee olikin niin keikka oli tosi jees mitä nyt suurin piirtein ekat viisi kappaletta todistin.
Uusin levy Back Into the Woods meinasi jäädä liki kuuntelematta hyllyyn, ja se olisi ollut vääryys. Ei näitä montaa voi tällä tyylillä tehdä mutta tässä mitassa toimii todella hyvin, tosin vaati itseltäni keskittymistä. Ei voi imuroida samalla ehe ehe. Muutenkin hyvä näpäytys taas siitä, että ei levyt vaan aukea aina heti vaikka olisivat hyviä. Kyllä sen tietää mutta nykyisin ei muka ole aikaa keskittyä puolta tuntia täysillä. Toki sitä löytyy kun ettii ja hyvä niin.
Tämä kolahti nopeimmin:
Tälläsiä lässyjä nää on, mutta todella hyviä. Suosittelen jos yhtään on Edistä aiemmin diggaillu, myös välivuosia pitäneille.
Mainitaan tässä samalla puoli tuntia vaativa Hästpojkenin uusi lässy levy. Siellä ei ole enää yhtään punk-kohkausta messissä mutta esimerkiksi tämä biisi on aivan tajuttoman hyvä: