Myyrä ja sen työ

Joskus täällä oli asiaa Velvertistä, useimmiten jotain muuta.

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Condemned to rock 'n' roll


Tän ei pitäisi mitenkään toimia, yli kuusi minuuttia vingutusta, about yhdeksän erillistä osiota, isot rumpusoundit jne => jotenkin päätyy silti täydellisyyteen. Näitä kuunnellessa taantuu, vähän kun bisseä vetäis.

Hyvää uutta vuotta: "There's nothing I wanna see, there's nowhere I wanna go."

torstai 27. joulukuuta 2012

Vuoden kotimaiset

Nostetaan vielä kerran hattua näille:

 
Vuoden kotimainen levy.


Missä on Casbahin levy? Semmoinen pyöreä minkä voi laittaa CD-soittimeen?

Vuoden 2013 kovin juttu on

Ja vielä erllinen havainto: eilen oli viimeinen kerta kun Aguero ja Tevez pelaavat kahdestaan kärjessä. Mancini ei kestä neppailua. Tilalle tarjolla neppailijoiden kuningas Balotelli tai sääritatsi Dzeko. Tai Lescott? Pitäähän majumiehen pelata! Kaikki kunnia Johnsonille, joka on varmasti nöyryyttänyt Hartia treeneissä useammankin kerran tolla tempulla. Joskus tää on tämmöstä...

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Carr vs. Lennon

Martin Carr teki Boo Radleysille suurin piirtein yhtä monta hyvää biisiä kuin Lennon Beatlesille. Olisiko 70 kpl aika lähellä. Ja viime vuodet mies on etsinyt rahoitusta projekteilleen kuin mikäkin Steen1. Ei tässä ole mitään tolkkua...

Money fer Martin plz. Haluan näitä biisejä kunnollisille julkaisuille!


maanantai 10. joulukuuta 2012

I ungdomen


Oikein. Taas Björn Olssonin kanssa työstettyä matskua, tähän suuntaan kannatti lähteä. Melodia on "tuttu" Jens Lekmanin julkaisemattomasta kappaleesta joka kulki foorumeilla aikanaan nimellä "Jens Martin Lekman". Varkaus? Ehkä se ei ole niin tuttu. Visorna bara går så...

tiistai 4. joulukuuta 2012

Pitkätukille


Osa 1: Mojosta tai jostain poimittua.


Osa 2: Graveyardin kautta, en olisi heti arvannut että bändillä nimeltä Pentagram olisi rautainen Stones-coveri.


Osa 3: Movember all year long. Ei ole enää Hellacoptersia ikävä.

torstai 29. marraskuuta 2012

Jack Tatum

Mietin miksi Wild Nothing kuulostaa niin hyvältä. Blogeista ja lehdistä voisi päätellä että ei tässä mitään sen kummempaa ole, Smiths/Cure/Cut Copy etc

Ja kuvissa kavereilla on kengän kärjet sisään päin. Kaikin puolin niin ujon näköistä että. Mutta silti haluaisin olla Jack Tatum. Koska tästä musasta kuulee että kaveri tekee mitä haluaa ja osaa tehdä mitä haluaa! Hyvää musiikkia ja täts it, sex, drugs & rock 'n 'roll not included:


Lopuksi kooste missatuista: tää/BWR, Moneybrother, kaikki Casbahit, mitä vielä? Eli en siis Lekmanin jälkeen ole nähnyt mitään, ja jos tänne ei tule ketään taas puoleen vuoteen niin eipä ole valitusoikeutta. Vote or die!

perjantai 23. marraskuuta 2012

Pengabrorsan

Moneybrother tulee Tavastialle maanantaina. Aika varkain pääsee tulemaan. Kaikki sinne:
Maailman sympaattisin kaveri, toivotaan että uusi levy on yhä kovaa kamaa, vaikka toi five continents homma kuulostaa ihan hippipaskalta. Ja onhan se, 100 %.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Ville Särmä

Mikä järki? Nytissä Salla kertoo Them Bird Thingsin uudesta kokoonpanosta jossa soittaa blaablaa EI Ville Särmä! Ei nyt dumata koko hommaa samoin tein mutta aika lähellä ollaan (lue dumataan koko homma nyt).


Suomen tyylikkäin mies.

torstai 15. marraskuuta 2012

Lover/hater

Kirjoitin aiemmin, että blogeissa kirjoitetaan pääasiassa asioista joista pidetään. Tämä ihan perstuntumalla. Ja että se on tylsää. En välttämättä tule skarppaaman tässä "pitkässä juoksussa" mutta tehdään tämmöinen pikku poikkeus:

Nyt ärsyttää - banaani (hedelmä), MT3-futissivut (Ian Hart kamoon jotain yritystä edes), Mariska (+100ke mitä helvettiä?), lainausmerkit hymiöinä ("pitkässä juoksussa" heh :))... ja lisää joku toinen päivä.

Paras Piffaaja 2012 - Kohtalon tango

Mikä tube-video tähän sopii?

lauantai 3. marraskuuta 2012

Missä vaikuttaa II

Mitään ei ole kuulunut miehestä nimeltä Simon Ohlsson, ei aikoihin. Youtube antaa olettaa että jotain oli 2010 tekeillä mutta ei sitten kuitenkaan tullut sen valmiimpaa:


Kuulostaa yllätys yllätys Silverbullitilta. Muistan lukeneeni että Simon olisi halunnut tehdä jokunen vuosi sitten yhteistyötä Ebbotin/Håkanin/jonkun kanssa, mutta aihepiiri lastenlauluja kuolemasta oli muiden kuin Simonin mielestä jotenkin... etäinen? Toivottavasti miehen uusia visioita pääsee vielä joku päivä kuuntelemaan, yksi kautta aikain kovimmista kuitenkin!

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Tack och tack igen

Jos olisin saanut toivoa kartaltani kadonneelta Mando Diaolta jotain, en olisi osannut esittää näin hyvää toivetta:
Juuri näin tack. Touched by the hand of Björn kanske?

maanantai 22. lokakuuta 2012

Missä vaikuttaa?

Skenettäjät tietää. Missä vaikuttaa Feggy? "You are not the only one", Lauri laulaa sinulle!

Muistelin tässä Lockman (bändin) foorumia - ajatusketju oli vähintään "huuruinen" - Lauri Ylösen biisi muuntui muotoon Daddy, ja sitten se olikin jo Feggy. Jos luit tänne saakka, älä luule että tämä teksti on jonnekin menossa. Tai jos luulit niin ehkä kannattaa tsekata pääs jne.

Kuuntelin pitkästä aikaa Lonely Face-EP:n, siis sen joka on myynyt ihan sikana vaan ei loppuun buy yours here, ja vähänkö tykkäsin. Horses & Rope, äänitetty himassa, bassovahvarina vanha loppuunpalvellut LAB-kitaravahvistin, hurinaa, suhinaa, laulu huojuu, rummut poksahtelee - perfection.

Horses & Rope by Velvert

That's it! Niin ja Wiltsun biisi niinku pitää sanoa aina ku on!

torstai 11. lokakuuta 2012

Uusi Band of Horses

Onko se muka paska? Eka pyöritys menossa ja mun mielestä se kuulostaa hyvässä mielessä samalta kuin ennenkin. Dumpster World on ainoa erilainen biisi ja paska sellainen. Veikkaan että tätä tulee kuunneltua enemmän kuin edellistä.


Hienoja kuvia kansivihossa. Ja hyvää kosiskelua, "THANK YOU SINCERELY to the person reading this liner note. You are either a music lover, one of the people responsible for the production of this record, a member of our family, or a good friend."

Edit: Joo se vika on tosi herkkis mutta tätä viheltää heti:

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Den bästa björnen

= Björn Olsson. Esimerkki numero yksi on valittu kommentin perusteella - "The King is actually in this video... Mr Björn Olsson":

Midaksen ja Håkanin yhteistyötä:


Hevospoika on myös ollut tekemisissä neron kanssa:


Mandot olivat kadottaneet biisikynänsä. Björn auttoi:


Jatketaanko vai menikö viesti perille? Den bästa björnen nånsin!

 
 
 
 

lauantai 22. syyskuuta 2012

Fuck yo couch


Tuli vaan muista yhteyksistä sohvaraivari mieleen... Fuck yo couch!

perjantai 21. syyskuuta 2012

Landfill-indie

Vanha juttu mutta jaetaan: lista otsikon kamasta. Tämähän on parempi termi kuin pillifarkkuindie. Mahtuu enemmän paskoja bändejä samaan nippuun.

Hauskinta tuossa artikkelissa on jäljempänä olevat kommentit (näinhän se usein on). Henkilöt a, b ja c kertovat lievän närkästyneenä (mutta viileytensä menettäen) että ei kamoon mun mielestä se ja se bändi on just hyvä. Kiitos tiedosta! Suurin piirtein yhtä älykästä kuin tuomarille valittaminen kun se näyttää pilkkua, kun itken tässä nyt kovaa niin ehkä se dumari pyörtää päätöksensä, joo emmä sittenkään, oli se sittenkin olkapää, play on.

Vaadin Onniselta korjattua listaa, tai ehkä mieluummin korjattua artikkelia jossa kerrotaan, että paskoja bändejä ovat vain Nickelback ja Three Doors Down. Ja että noistakin jälkimmäinen on makuasia. Indie rules = indie rules!

Ja mjitääh, Mando Diao ei kuulu listalle, äbäläwäbälä:

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Miltä onni kuulostaa?


Se kuulostaa tältä. Veikkaan että ei soinut Cityn kopissa eilisillan jälkeen...

tiistai 11. syyskuuta 2012

Jensin settilista

Suurin piirtein näin:

Every Little Hair Knows Your Name (piano)
Become Someone Else's
I Know What Love Isn't
Erica America
Golden Key
The Opposite of Hallelujah
Black Cab
Waiting For Kirsten
I Want A Pair of Cowboy Boots
The World Moves On
The End of the World Is Bigger Than Love
That's The Way Love Is
Sipping On the Sweet Nectar
Maple Leaves
An Argument With Myself
A Postcard To Nina
Every Little Hair Knows Your Name (acoustic)

Tarkempaa analyysia pelitilanteista ja pelivälineistä myöhemmin... Sanotaan kuitenkin heti että on se hieno mies!

Edit - Tarkempi analyysi: uusi albumi lähes kokonaan, muutama klassikko (Hallelujah, Black Cab, Maple Leaves) ja sitten finaalina Sweet Nectar ja Postcard to Nina joita en kuuntele ikinä. Paska keikka? Ei, vaan osoitus Lekmanin kyvyistä viihdyttäjänä. Tälläkin setillä hän sai minut hymyilemään puolentoista tunnin ajaksi.

Aloitusnelikko meni vähän tunnustellessa, mutta hyvin ne upposi jos minäkin mietin Erica Americaa kuunnellessa että eihän tää nyt enää ärsytäkkään, kääntyy jo tykkäämisen puolelle. Mutta sitten mentiin lujaa - ilmeisesti virallista julkaisua vailla oleva Golden Key ja siirtymä siitä Opposite of Hallelujahiin kököllä biitin nostolla (en nyt jaksa keksiä miksi sitä härvelin käyttöä pitäisi sanoa) toimi helvetin hyvin, ja kun Jens soitti ilmaksylofonilla outron Disney-hengessä, oli voitto jo lavan puolella.

Mainitaan vielä Cowboy Bootsin tarina, "you know when you've had the same dream 700 times, and you go Yeah, I got it the first time, and I got it the 700th time, now please give me another dream!" => tähänkin biisiin tuli ihan eri lailla ilmaa siipien alle. Maple Leaves oli ihan järjetön, vokaalit tuli niin hienosti että! Nyt muisti alkoi pätkimään, missä biisissä Jens imitoi lentokonetta pidemmän pätkän? Missä kaikissa tuli konetaustoja? Ei voi kuin todeta että raportti on ammattilaisen laatima, ja vielä nolla promillea... No tässä nyt alkuun, tarkistan faktoja jos niitä jostain tulee.

Edit 2: ehkäpä en tarkista hirveästi enempää. Joku biisi settilistassa on kyllä väkisin väärässä paikassa, ja joku voi puuttuakin, encore osuus on nyt hiukan tynkä. Tavastialla ihmiset keskittyivät youtuben mukaan keikkaan eivätkä niinkään sen kuvaamiseen, joten tässä esimerkkiä muualta:

 
Kokoonpano oli aivan eri kuin tuossa, eri rumpali ja lisäksi basisti, viulisti ja kosketinkaveri, kaksi jälkimmäistä lauloivat myös taustoja. Tärkeä tieto tämä.

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Zzz

Nyt lähti toinenkin. Olen sivun laidassa maininnut seuraavani kahta blogia, ja nyt ne on kumpikin lopettaneet. Jotkut noista viereisistä bändeistä sentään soittaa vielä. Tämä ei tietenkään kerro mitään mistään!

Jens-hehkutus jatkuu, huomenna siis Tavastialla Arsenalin ex-goalie pistää parastaan. Uusi levy työstää tietään, She Just Don't... on jo asettunut all-time kärkikahinoihin. Onko Dandruffissa Carpentersia vai mitä? Vähäeleinen levy, mutta kun siihen tottuu niin nero sieltä taas paljastuu.

maanantai 3. syyskuuta 2012

Joutsenmerkin alta

paljastuu vaihteeksi hyvää settiä. Aluksi ohitin Big Wave Ridersin lähinnä sillä perusteella että bändi vaikutti jostain syystä menevän pillifarkkuindie-lokeroon. Viimeistään pitkäsoiton myötä voin todeta että ei todellakaan mene.

Suurin osa levystä poikkeaa soundcloudin tarjonnasta - enemmän Happy Mondays, vähemmän, no Strokes meets New Order. Move Onin loppunostatukselle iso tuoppi. Sekä Sunny Season että Waiting In the Wings ovat hyviä kappaleita, tänään voittaja on:

Sunny Season by Big Wave Riders

Big Wave Ridersin yhteydessä on keskusteltu lausumisesta ja ääntämisestä. Mulla ei muuta kommentoitavaa kuin että englannin taitajina tunnetut ruotsalaiset vetää j:n todella usein ruotsalaisittain, esim. "just" (the same etc) ääntyy hämmästyttävän usein jast (tai just foneettisesti). Jumping Jackson, säg det Per, kom igen nu! Olen osallistunut.

torstai 30. elokuuta 2012

Jhesaa!

Jos Erica America hämmensi, niin ei hätää, nyt tiedän että maailma pyörii edelleen akselinsa ympäri. Jensiltä takiaisena päähän jäävä kertsi. Ja ne taustalaulut! Tätä minä tilasin. Edit: great minds look alike?

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Aina myöhässä

Koulusta? Töistä? Aamupalapöydästä?

Ei vaan uusien bändien hehkutuksessa, tietenkin. Jaksoin lukea Rumban levyarviot ja tsekata niiden perusteella tasan yhden bändin. Yllätyksekseni kolahti:

Tämä tökkii musiikkimakuni nurkkaa jonka on vallannut Radio Dept. Se missä asustaa Head on the Door ja Kiss Me. Uusi levy on nyt/kohta kaupoissa:

Periaatteessa tämä tekee ihan samaa. Mutta niin hyvin että RD saa pitää varansa, nurkan valtaus on alkanut!

tiistai 21. elokuuta 2012

The Casbah uudestaan

Stop The Clocks by The Casbah

Onko kaikki jo saaneet oman EP:nsä vai miksi tämä ei saavuta kuuntelukerroissa Flowersia? Jätetään taas analyysit vähemmälle, kun homma toimii, se toimii. Jos biisi / saundit / laulaja / mikä tahansa olisi vinossa, voisi sanoituksen Noel-meininki vituttaa, mutta kun kaikki on kohdillaan, se kääntyy vahvuudeksi. Det är som jag säger det.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Sleepy

Luke Steelen The Sleepy Jacksonista olisi voinut kirjoittaa joko otsikon "Ensivaikutelmia" tai "Klassikkoalbumit" alle, mutta koska tänä sunnuntaina olen (aivan kohta) oman elämäni Nicky Wire pedantin kotitoiminnan merkeissä, tarina on hieman lyhyempi.


Voi olla että joku biisi on jollain mittarilla parempi kuin tämä, mutta ei tänään. Liam ei ole Lennon, Luke on.

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Rock und roll

Rokeinta tässä kesässä on Ikeassa käynti, Ikean kalusteet ja niiden koonti. Jos homma tympii niin akku ladataan tällä:


Parasta tänään. Ai niin, Alex laihtui 15 kiloa. Homma toimii. Indeed.

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Ensivaikutelmia

Palataan aiheeseen. Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran. Kohtaamiseni Boo Radleysin kanssa perustuu Tero Alangon Soundiin 4/95 kirjoittamaan arvioon, jossa Wake Up [sic] levylle annetaan 5/5 nakkimakkaraa. Koska en tiennyt bändistä mitään, tärkeintä oli tietysti referenssit ja muu kirjoitettu asia. Muutenhan olisin voinut ostaa viereisellä sivulla olleen arvion perusteella CMX:n Rautakanteleen (ja voi pojat, se olisi ollut virhe!) kun sekin kerran oli muka viiden nakin levy.

Referensseinä arviossa käytettiin Pet Soundisa, Forever Changesia (jonka löytämisessä tämä arvio oli itselleni ensi askel) ja Sgt. Pepperiä. Näillä ohjeilla levykauppaan, ja kyllä kannatti:

Tämä albumi kolahti kokonaan ja heti. Seuraava levy saikin sitten Soundissa 0/5, mikä ei välttämättä olisi johtanut itsessään ostopäätökseen. Onneksi olin jo vaunussa mukana, sillä muutamaa yksittäistä tapausta lukuunottamatta pidän kaikista Boo Radleysin kappaleista, enkä ihan vähän vaan näitä jaksaa kuunnella vuodesta toiseen.

Jos ensimmäinen Boo-levyni olisi ollut heidän debyyttinsä, ei olisi täysin poissuljettua että olisinkin jättänyt bändin vähemmälle huomiolle. Everything's Alright Forever oli jostain syystä paljon vaikeampi tajuta, nyt kun sitä kuuntelee en ymmärrä yhtään miksi. Sen kyllä muistan että ihmettelin miksei tämä aukea, ja kun noin viiden kuuntelun jälkeen levy muuttui kappale kappaleelta mahtavuudeksi, oli hymyssä pitelemistä. Se toimii sittenkin! Tämä ensivaikutelman tärkeydestä tällä kertaa, olisiko tästä sarjaksi?

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Konsultointia helvetistä

Tätä sen sijaan kannattaisi vähän fiksailla: käsittämätöntä pelleilyä. Aikakone-Alex on hyvinvointivalmentaja, hyvinvointikonsultti tai jotain. Kotisivut on koodannut joku rautainen ammattilainen, joo, onko sama taho oikolukenut sivulle tuotetun tekstin? Joka toisessa lauseessa sijamuodot perseellään, unohtamatta muuta absurdiutta. Suosikkini:


"Aloitin itsetutkimisen ristiretkeä, jonka seurauksena kävin lukemattomilla luennoilla, seminaareilla,
kursseilla ja koulutuksilla mm. NLP masterin, sekä luin aiheesta valtavan monta kirjaa. Kuuntelin
äänikirjoja, keräten kaiken mahdollisen tiedon mitä yhteiskunnallamme on tällä hetkellä tarjota paremman
elämänlaadun kohentamiseen ja kokonaisvaltaisen tasapainon saavuttamiseen."




Äänikirjoja. Tässä on vakuuttava kaveri, taidanpa pirauttaa ihan kohta. Kuvista päätellen Alex on kyllä tasapainottanut itseään seesteisempään suuntaan, Aikakoneessa nähtiin aikamoista piritamppausta:
Tämä soi teknologiabuumin taustalla, suomalaista kokaiinimusaa. Kuin väitteeni tueksi kiipparihemmolla on hieno insinöörikampaus. Makillahan se taitaa olla vieläkin. Whuu!

torstai 5. heinäkuuta 2012

If it ain't broken

Kun lotossa natsaa tai kesäloma alkaa, tunne kuulostaa tältä:
Hevareiden lausahdusta mukaillen Oasis on paskimmillaankin parasta. Vaikka muuta väitetään, ei yhtyeen huipulta syössyt Be Here Now edes ole paskaa, se vaan kuulostaa siltä kun on pari miljoonaa pankkitilillä. Don't fix it. Eikä tätäkään kannata fiksailla:
Niin, pidän edelleen kiinni periaatteestani. En käy festivaaleilla. Viimeksi haveri oli lähellä kun Oasis kävi Ruissalossa, mutta Noelin poissaolo antoi tekosyyn olla menemättä. Fat-pie on kaikki mitä tarvitset animaatiomaailmasta.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Kivaa oli kerrakseen

Eilisen settilista:

Norrköping
Going Up
Ivory
Bring It All Home
Colony
When Time Was On My Side
Highway 13
------------------------------------
No-one To Talk To
Flock Of Birds
Tram #7 (Jens Lekman)
------------------------------------
Keep It Together
Step Inside
No Movement
Lonely Face
Heavenly Fall
Eastward

Keskikolmikko esitettiin kokoonpanolla jota oli vahvistettu Jukka Vakiolla. Hiomme tätä kuviota ja palaamme syksyllä orkesterin historian kovimmassa kunnossa. Tämä on lupaus.

Keikasta jäi semmoinen tuntuma että porukka olisi kovinkin tykännyt. Meillä oli rento fiilis joka varmaan näkyi ja kuului. Soundchekki lähti huonoilla ennusmerkeillä paikan mikserin tiltatessa, mutta tästäkin selvittiin Jarin hakiessa kämpiltänsä korvaavan pelin. Hermot eivät oikeen kunnolla kiristyneet edes tässä välissä, hieno homma!

Loppuun todistusaineistoa Stone Rosesin nykyformista, täällä tykätään:

Kohta jossa Squire hiipii lavan keskiöön ja vetää pätkän Daytripperiä on jotenkin... hillittömän hyväntuulinen tai jotain. Lopun jami on kyllä muutenkin hyvä, Second Coming hengessä mennään, tyylikkäästi.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

EM-kisat

Niin kummatkohan. Ei ole muuta kuin jalkapallo. Tähän mennessä ihan ok kisat, B ja C lohkoista neljä parasta, ei kauhea yllätys. Kaikilla oli varmaan Portugalin tilalla Hollanti, mutta muuten ei dramaattisia yllätyksiä. Englannin kannattaminen oli taas kovin vaikeaa, ei harmittanut hirveästi tippuminen kun noin nihilistisellä tyylillä pelasivat. Gerrardille pitää nostaa hattua. Rooneylle pitää ostaa hattu.

Tänään Cristiina piikkiin ja parit itkuraivarit kun palloja ei tule. Näin toivoo kotisohva. Veikkauksien kannalta Saksa-Espanja finaali, Saksan voitto ja Gomezin maalikuninkuus on välttämätön, muuten jään maksupuolelle. Pelillisesti diggaan kyllä edelleen eniten Espanjasta. Vaikka Torres.

Joo ja heitä Wirkkala pitkälle, vai tippuko se jo? Nyt paljon mitaleita niin ei tarvi sitten Lontoosta tuoda. Kai sielläkin joku kiekonampuja tms. paraurheilija pärjää. Ei ole kuin jalkapallo.

Ronaldo does a "Torres":

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Let's see action

"Let's see who cares" kuten aikanaan kauniisti maailma piirtävä aivokuoreni asian käänsi. Kuuntelin juuri jälkijunassa Drumsia. VMP. Tai siis ihan mukiin menevää, mutta miksi pitäisi kuunnella jotain paskaa joka menee mukiin? Dunno.

Pelottaa että Jensin uus levy on paska. Että olemme menneet ohi. Hei Jens, "you're not a professor":


EDIT: ääh, tottakai se on professori. Ja tottakai se levy on hieno. Jos siinä on edes yksi näin hyvä biisi:

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Jens

Lekman tulee Tavastialle 10.9! Vaikka suhtauduin varauksella miehen viimeisimpään EP:hen, ei se poista vakaata uskoani siihen mitä tämä kaveri tekee. Hienoja biisejä tulee varmasti ja tuleva levy on vuoden paras.

Jens Lekman on vetänyt Suomessa tietääkseni tasan kaksi keikkaa. Olin toisessa näistä yleisössä, vuosi oli varmaankin 2005. Olimme paikalla Star Wars fanien tyyliin erinomaisen ajoissa, ja sisältä seurasimme kuinka jono kasvoi, ja kiersi melko pitkälle kadulla kun keikka läheni alkamistaan. Tuolloin esitys oli pääasiassa soolomuodossa, Harry Hunksin ja Hidden Camerasin jäsenet avustivat lopuksi Black Cabissa, jos oikein muistan.

Nyt tulossa on kokonainen orkesteri. Yksinkertaisesti hieno homma!

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Klesamies

Väänsinpä hienon sanaleikin otsikoksi. Tänään suuntaan katsomaan alasarjafudista koska koipeni ei vielä anna myöden itse pelaamiseen. Nyt on kesä. Kauppakeskuksessa soi yllättäen ja pyytämättä:

Olin viikon pois tietokonemaailmasta. Tällä välin ilmaantui odotettu video jota olen nyt hännän huippuna hehkuttamassa:


Is greit.

Facebookille vahva sell.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Manchesterin herruus

Get what you deserve. Sen lisäksi, että City on tällä kaudella todistetusti Manua parempi, City on myös Valioliigan ykkönen. Ja millä tavalla!

Viimeiset puoli tuntia hilluin ympyrää kävellen ja englanniksi manaillen. Mancini vaikutti hyvin hyvin vihaiselta. Hyvä että joku siellä kentän lähistöillä näytti intohimoisen **ttuuntuneelta. Tehdään tämä Cityn tavalla, meni kummin perin vaan.

Kun kellossa oli 90 min täynnä, City oli 1-2 tappiolla. Vedot 30-3. Sitten iski puujalka Dzeko päällään 2-2, ja hetkeä myöhemmin Aguero Balotellin seinän jälkeen 3-2. Paidat poistuivat ja oli aika juhlia. Edelleen on. Tämä raportti päättyy täältä tähän.

lauantai 12. toukokuuta 2012

Lyhyesti vielä tuosta viimeisestä

Levyraatihengessä käyn läpi ne kaksi muuta kappaletta jotka viimeksi äänitettiin. Eihän voi olla niin että yhtä suositaan toisten kustannuksella, eihän?

Going Up by Velvert

Riffittelyä. Aloitellessani biisien kirjoittelua iät ajat sitten, halusin tehdä isoja rokkibiisejä Soundtrack of Our Livesin ja Come Insiden hengessä. Kumpikaan näistä ei tietenkään tehnyt pelkästään riffirokkia mutta kuitenkin. Omat biisini olivat tuolloin vielä pääosin aikamoista huttua, niin kuin aloittelijalta sopii odottaakin. Going Upissa on käytetty paria riffiaihiota noilta ajoilta, jotka olivat jääneet mielen sopukoihin pyörimään. Biisi on tehty erityisesti musavisailijoita silmällä pitäen, "mistä toi melodia on varastettu, entäs toi?"

Heavenly Fall by Velvert

Heavenly Fall, mitähän helvettiä se tarkoittaa? Tästä biisistä intoilin kuukausi kaksi takaperin täälläkin ja tällainen siitä tuli. Ihan Velvertin alkuaikoina tehtiin pari kipaletta, missä Vepsu oli sävellystyössä osallisena, ja tämä on pitkästä aikaa vähän siihen suuntaan, eli alkumelodia lähti Vepsulta ja kun se oli niin hyvä, niin piti tehdä biisi sen ympärille. Lopussa fiittaa toveri Matias (jonka sukunimi jää tässä yhteydessä mainitsematta, vaan ei tilan puutteen vuoksi kuten eräässä suomalaisessa musiikkiaviisissa), joka on minuakin laiskempi puskemaan omia hommiaan eteenpäin. Joku päivä vielä tehdään niistä duobiiseistä levy ja Blisteriin merimieshenkinen tanssivideo.

Studiotyöskentelystä vielä sen verran, että instrumentteja vaihdeltiin taas biisin vaatimusten mukaan, Vepsua kuullaan ensimmäistä kertaa meidän äänityksissä bassossa (Norrköping) ja Wiltsua kiippareissa (sama). Kapiaista ei voi kyllin kiittää, merkitys on meille Björn Olsson -luokkaa.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Norrköping

Äänitimme Harjussa kolme kappaletta kahdessa päivässä. Tarkemmin sanottuna myös miksasimme ja masteroimme ne samassa ajassa. Aikataulu on aivan liian tiukka, mutta se tuskin muuttuisi vaikka äänitettävien kappaleiden määrää laskettaisiin yhteen.

Yksi näistä kappaleista kantaa nimeä Norrköping hienon kaupungin mukaan.

Norrköping by Velvert

Myös kaksi muuta tuotosta ovat nyt jonkin aikaa tuolla kuunneltavana. Matiakselle kiitokset lallatteluista. Kapiainenkin kehui kovin.

tiistai 1. toukokuuta 2012

Top of the table

Juhlitaan vielä kun voidaan, Man City on Valioliigan piikkipaikalla! Ferguson lähti puolustamaan ja onnistui siinä mielessä että maalien määrä jäi ottelussa yhteen. Onneksi sen teki hieno mies Kompany:
En löytänyt kunnollista pätkää mutta ilmeisesti Liam on pyytämättä ja yllättäen piristänyt Kompanyn lehdistötilaisuutta läsnäolollaan. Meh so 'appy now...

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

We are the soundtrack of your life!

The Soundtrack of Our Livesin uusi levy lähti juuri toiselle kierrokselle. Parin yhdentekevän albumin jälkeen on taas tosi nasta meininki päällä. Nostalgiaa alleviivataan heti ekassa biisissä jonka loppu on yhtä kuin Firmanent Vacation, kenties suoraan vanhoilta nauhoilta eikä turhaan edes uudelleen soitettuna (tarkistamatta).

Fyysinen äänite on TSOOL:in tapauksessa ainoa vaihtoehto. Itsehän kuuntelen musiikkia lähinnä CD/vinyyli-muodossa, ja ostokset ovat aina levyjä. Mutta tämän yhtyeen kohdalla tuntuisi jotenkin täysin väärältä latailla jostain laittomasta/laillisesta palvelusta yksittäisiä kappaleita. En edes jaksa analysoida tätä tarkemmin, se vaan on niin. Rahaa tästä pitää maksaa jo ihan senkin vuoksi että he toivat Silverbullitin Tavastialle kymmenen vuotta sitten ja se oli menoa silloin.

Toki voin markkinoida tätäkin youtube-videolla. Så här gör vi! Live på Bengans:

P.S. Miksi Karri Miettinen ei tankkaa Shellillä? A) hän kiertää ulkomailla vai B) ST1 on riistävämpi vaihtoehto kuin ABC tai joku muu? ST1 on ostanut Shellin Suomen ja Ruotsin liiketoiminnat taannoin. Karri kurittaa Shelliä päivän Vartissa. Rock on buddy! Jätä KFC ja ST1 väliin niin kyllä on taas hyvä olo, jalat tukevasti ilmassa.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Relativismi

Kuuntelin aamulla Magnetic Fieldsin pinkkiä Distortion-levyä. Jos kyse olisi jonkun pillifarkkuporukan debyytistä, se olisi takuulla nostattanut huiman hypen. Levyjä arvioidaan kuitenkin  aiempien levytysten luomien ennakko-odotusten varjossa sekä aiempiin tuotoksiin suhteuttaen. Jos on tehnyt yhden maagisen levyn, hyvä ei kelpaa jatkoksi. Jos olet tehnyt hyvän barokkipoplevyn, ei ole välttämättä suositeltavaa astua tuosta laatikosta liian kauas.

Onhan se minustakin hienoa jos joku uusi artisti pääsee yllättämään mainiolla levyllä. Näin käy kuitenkin suhteellisen harvoin. Junnunakin uutta hämmästyttävää materiaalia löysi lähinnä siksi että aiempien vuosikymmenien tuotokset olivat itselleni tuntemattomia. Nykyisessä ilmapiirissä uutuuslevyllä vaikuttaa olevan korostunut itseisarvo. Aina on tietysti ollut median luomaa hypeä, ja tekemällä tehtyjä genrejä, mutta sykli on mielestäni nykyisin nopeampi. Kaikki on nopeampaa.

Toimii tämä käänteisestikin. Aiheuttaisiko Coldplayn uusin levy mitään reaktiota jos se putkahtaisi kellarista tänä vuonna? Saisiko Madonna levytyssopimuksen "tuoreella" visiollaan klubimusasta? Kaikki tämä rutkutus kumpusi siis hienosta musiikista, ei unohdeta sitä:
 

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Enemmistön tyrannia

Otsikko ei viittaa Suomen rikkaimman kalapuikkomiehen ajatuksiin, vaan eilen päättyneeseen Voice of Finland kilpailuun. Minulla oli lukuisia suosikkeja tässä kisassa: Lauri Mikkola, Selja Felin, Kimmo Härmä, ja lasketaan tähän vielä Mikko Herranen. Herrasella oli kisassa yleisön tuki, ja vain Michael Monroen käsittämätön suhtautuminen kisan epäaidoimpaan tunteilijaan Saara Aaltoon esti hänen pääsynsä finaaliin, ja todennäköisen kisavoiton.

Muita suosikkejani yhdisti se etteivät he pärjänneet yleisöäänestyksissä. Koska oma mielipiteeni on tärkein, paras ja totuudenmukaisin, kyse on enemmistön tyranniasta. Musiikkimakuni huomioonottaen Kimmon ja Seljan diggailu on mielestäni aivan luontevaa. Lauri Mikkola taas oli niin hyvä, että vaikka aikamoista Justin Timberlakea vetikin, niin lavaliikehdinnän kuin laulusaundinkin puolesta, vakuutti hän minut täysin. Eniten pidin Moves Like Jagger esityksestä, vaikka vihaan Maroon 5:a enenmmän kuin kaalilaatikkoa. Ehkäpä tästä kaverista kuullaan vielä.

Kansa sai juuri sen mitä halusi ja ansaitsi. Kisan voitti mies, joka ilmiselvästi jumaloi Chad "Penis-sausage" Kroegerin kappaleita ja visiota "rajusta" rokista. VMP. Finaalin cover-veto oli rauhalliselta osalta tosi hyvä, mutta Sipolan käsitys rokkaamisesta on juuri sitä pahinta amerikkamölinää, Hetfield potenssiin kaksi. Whiskey in the dzaijarrrrroouuuuahh! Ja tämä mieheltä jonka nimi on yhden p-kirjaimen päässä kautta aikain parhaasta suomalaisesta rock-laulajasta. Sinänsä Sipolan voitto oli ihan ok, koska se tarkoitti samalla että Saara Aalto ei voittanut.

Otetaanpa tähän tyylinäyte oikeasta rock'n'rollista:

tiistai 17. huhtikuuta 2012

High on life

Vuosikausia sitten kerroin useampaankin otteeseen erinäisissä illanistujaisissa kaskun muodossa Walk On the Wild Siden suomennoksesta, jonka hellyttävä olemus kiteytyy käännöskappaleen nimeen Miltä Meno Maistuu? Tarkistin faktoja, ja kävi ilmi että kyseinen versio on Lasse Mårtensonin, eikä herra Harman. Voi rähmä! Nyt nolottaa, Hectorin versio on Jake Nymanin mukaan ihan kelpo.

Tässä nyt kuitenkin hieno versio tubesta haastattelun kera, siis siitä alkuperäisestä (arvioidaan se Hectorin versio vaikka ensi vuosituhannella):
Kunnon jorma-muuvit ja haastattelussa loistavaa settiä:
Lou Reed: I don't take any drugs at all.
Interviewer: No drugs at all?
LR: No.
I: And yet you sing about them?
LR: I'm high on life.

Kioskeissa olevan Mojon innoittamana vielä pikku pätkä yhdistelmää pieni mies, iso ääni:
Marriotkin oli ehdottoman high on life tosta nykimisestä päätellen.

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Unohdin seurata

Vai niin, bändi nimeltä Air France on lopettanut toimintansa. Se ja sama. Hetkinen, jos tieto tulee Jens Lekmanin nettisivuilta, niin ehkä tätä pitää vähän tutkia.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, näiden kaverien tuotoksiin on syytä palata paremmalla ajalla ja fyysisen äänitteen äärellä. Tuosta linkitetystä kappaleesta sen verran että ei voi mennä pieleen kun laittaa hevos-sämplen. Ei vaikka panhuiluilla yrittäisi.

Otetaan toinen esimerkki. Arthur Leen soololevyjä ei ostanut kukaan sillon kun niitä tuli, ja ei näistä nykyäänkään mitään kirjoiteta. Vakaa käsitykseni on ollut viime päiviin saakka, että Four Sailin jälkeen Lee ei tehnyt mitään kuulemisen arvoista. Omat korvani todistavat kuitenkin nyt toista:

Long live Arthur Lee.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Pale Fountains


Tämä kuulostaa vähän Mick Headin myöhemmiltä tuotoksilta, ideat olivat jo olemassa 80-luvun alussa mutta ehkä aikakausi oli hankala hyvän musan tekemiselle. Tähän viittaa 80-luku peli, jossa arvuutellaan yhtyeitä ja artisteja jotka ovat aloittaneet ennen 80-lukua ja selvinneet joten kuten kuivin jaloin aikakaudesta. Viimeksi kavereiden kanssa pohtiessa tuli todella vähän esimerkkejä joita ei voisi pahemmin mollata kasarituotannosta. Lou Reedin ja kumppaneiden kammotuksille pitää kyllä omistaa ihan erillinen blogikirjoitus.

Pale Fountainsiin törmäsin vasta äskettäin, vaikka Shackista pidänkin kovasti. Kai tääkin on jossain lehdessä joskus mainittu mutta väittäisin että vähemmän tunnettu proggis kuitenkin. Muut tubesta kuuntelemani biisit oli soundipuolelta vähän juustoa. Tarkempi tutustuminen voi muuttaa käsitystä, josko näitä Jean's Not Happening tyylisiä kappaleita löytyisi lisää. Nykyisin on tapana hylätä artistit aika herkästi, jos ei iske heti niin seuraavaa kehiin. Muistaakseni bändien tuotosten ymmärtämiseen oikeasti käytti aikaa joskus kauan sitten. Esimerkiksi Boo Radleysin eka levy kuulosti ensin ihan turhalta, mutta kun sitä enemmän kuunteli, tilanne kääntyi päälaelleen; siinä ei ollutkaan mitään turhaa!

Nykytilanne johtunee enemmän kuvitelmasta, että olisin jo kuullut kaiken, kuin internet-ajan kiivastempoisuudesta. Prove me wrong.

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Kynä sauhuaa

Ostin uuden tietokoneen kun vanha levähti yllättäen ja pyytämättä. Asennuksen lomassa äänitin yhdestä uudesta kappaleesta akkaridemon:
Heavenly Fall (demo) by Velvert
[EDIT: Can you keep the pace?]
Tästä tulee helvetin hyvä. Treenikselle rantautui juuri toinenkin kappale, joka on vahvasti 90-luvun suosikkieni kuuloinen, mutta sen demo on niin ruttuinen ettei sitä uskalla laittaa näytille.

Äänittämisessä oli pieniä tietoteknisiä probleemia, ilmeisesti kyse on latenssista kun kitaran päälle äänittämäni laulu tulee jotenkin jäljessä. Joskus nää nopeat kyhäelmät on kuitenkin ihan hauskan kuuloisia, saa nähdä kuinka nopeasti oma innostus kappaleeseen muuttuu toteutuksen punasteluksi. Jes mutta tolta se kuulostaa leirinuotiolla, treeniksellä siihen tuli jotenkin semmonen Oasis-fiilis, vaikka itse ajattelin enemmän Lekman/Coral meininkiä.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Raborttia Tavastialta

Eilen Tavastialla soittivat The Casbah ja Amazing. Tarkkaavaisia havaintoja: 0,4 tuoppi maksaa 5,80 e. Casbah aloitti harvalukuisen yleisön jäykistellessä riittävän välimatkan päässä lavasta (kirjoittaja mukaanluettuna). Alussa kuultiin ainakin kappaleet She Said ja Give Peace a Dance, ja mietiskelin että kyllä olisi kova meno päällä jos olisi viikonloppu, pienempi tila, ja jengillä vähän enemmän vauhtia.

Sitten vokalisti kehoitti yleisöä astumaan viisi askelta lavan suuntaan, ja näin myös tapahtui. Olin käännytetty jo tässä vaiheessa. Sitten tuli Flowers ja Vegetables ja homma toimi kaikin puolin. Nämä soitettiin siten että laulaja vaihtoi kitaran koskettimiin, Prologue-takaumia tuli positiivisesta energiasta mollisointujen seasta mieleen. Oliko se sitten vika biisi nimeltä jotain, ja basistilta katkesi kieli kesken soiton. Ei muuta kun samat kuviot oktaavia ylempää, automaattinen Peter Hook soundi. Me gusta mucho. Hyvä tää oli jo näin, tsekkaan kyllä uudestaankin. Erityismaininta laulajan äänestä, joka oli enemmän Gustaf Norén/Lee Mavers kuin mitä soundcloudin Flowersin perusteella ajattelin. Erinomaista.

Amazing oli vähän seesteisempi kokemus, hienoa soittoa mutta vähän semmosta treenijamimeininkiä. Rumpalin soitossa oli imua, joka piti otteessaan vaikka biisien loppusoolot olisivat muuten ehkä käyneet vähän puuduttaviksi. Kun jokaisessa oli semmoinen. Musatyyli ei ehkä ihan mulle mutta ymmärrän kyllä miksi tätä on kehuttu. Herra Dungen oli ruotsalaisen hipin näköinen, siinä määrin että jos piirtäisin ruotsalaisen hipin niin sama jannu ilmestyisi paperille. Encorena solisti (Wayne Coyne anyone?) tuli esittämään biisin soolona, jossa laulettiin jotain "I'll never get upstage again", taustatietojen mukaan kaveri on hiukan ujon puoleinen, mikä teki esityksestä vielä hienomman. Otan kunnian encoresta, koska hän asteli lavalle sekunti sen jälkeen kun olin kehottanut tähän huudahduksella "Kom igen nu!" Maailma pyörii napani ympärillä sittenkin.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Kotisohva ei äänestä mutta nurisee toki

Kyse on tietysti Voice of Finlandista, joka on mielestäni paras näistä lauluohjelmista. Tiedä sitten kuinka paljolti laatuun vaikuttaa konsepti, mutta kunnia ohjelman onnistumisesta kuuluu kuitenkin pääasiassa kilpailijoille ja tuomareille. Kuten politiikassa, valitusoikeutta ei ole jos jää kotiin äänestyspäivänä, mikä ei tietenkään estä rutisemasta. Eilisessä jaksossa pudonneen Seljan paikka olisi miten perin vaan käänneltynä ollut jatkossa. Jos maailma olisi oikeudenmukainen.

Kansa äänesti jatkoon Amandan ja Kimin. Syön hattuni jos Kim tekee joskus levyn jolla on jotain merkitystä. Amanda voi osoittautua oikeaksi valinnaksi, vaikken itse ole vielä vakuuttunut. Ok, ehkä Seljalla ei ole Suomessa yleisöä kun siinä ei ole yhtään Teboilia. Tähkäpää Come ON! Vaan ei, jatkoon meni Hunks ja Radio Iskelmä. Jos Selja jatkaa hommia keikkojen muodossa niin pitää mennä sitten tsekkaamaan.

Michael Monroen joukkueesta jatkoon pääsi yllätys yllätys kaikki mahdolliset kisat kolunnut Saara Aalto. Tämä oli ensimmäinen esitys joka ei suoranaisesti vituttanut, mutta persoona oli edelleen sama, täältä aina ja ikuisesti - ei jatkooon. Toinen yleisön suosikki oli Mikko joka oli kyllä hyvä. Ennen äänestystuloksien paljastumista kävin läpi omat suosikkini kisasta, ja ne ovat Selja, Mikko, Kimmo ja Toni. Tämä porukka meni siis kotisohvan mielestä oikein, koska Michael valitsi Kimmon ja Tonin. J-P Salossa ei ole mitään vikaa laulajana, mutta ilmeisesti se diggaa musaa Bryan Adams - Bon Jovi akselilla ja eihän siitä voi mitään ihmeellistä tulla. Kristan vedossa tiivistyi se miksen hänestä pidä: jos biisissä lauletaan "take another piece of my heart" niin en oikein näe yhteyttä tohon fitness-esiintymiseen. Hymyile vaikka sattuu! Ehkä sitä hymyilytti matkalla kotiin, en tiedä.

Voi olla etten kirjoittele tästä aiheesta ainakaan näin pitkäveteisesti enää, joten paljastan oman suosikkini jo tässä vaiheessa. Kimmon musiikkimaku ja lauluääni on paras yhdistelmä jäljellä olevista kisaajista. Valmistaudun samalla pettymykseen jos se Aalto voittaa. "Voih, tämä on niin yllättävää, en minä.. kyllä moni muu on kanssa tosi hyvä, tai oonhan mä tietysti paras muttaa tykkään kaikista ja jos voisin laulaa maailmaan ikuisen rauhan niin se olisi kanssa kivaa [jatkuujatkuujatkuu...]"

Vääryyden kohdanneelta Seljalta löytyy tubesta materiaalia, hyvä tästä tulee:

tiistai 28. helmikuuta 2012

Come on Come on

Seuraan kokonaista kahta blogia, kuten tuosta vierestä käy ilmi. Wiltsu vinkitti käymään vaihteeksi toisessa niistä, I'mhappytobeheretonight, erään suomalaisen orkesterin tähden. Kannatti käydä:
Flowers by The Casbah
Eihän tästä voi olla pitämättä. Sähläsin jopa 10 minuuttia tuon soundcloud upotuksen kanssa! Jep en osannut aiemmin lisätä tollasta pätkää blogitekstin sekaan vaikka noita omia osasinkin laittaa sivun laitaan.

Ehkä hienointa tossa on se, että pelataan yksinkertaisilla ja tutuilla jutuilla, ja se ei häiritse yhtään. Senhän on moni todennut vaikeimmaksi hommaksi musaa tehdessä. Helppohan se on laittaa 37/41 tahtilajiksi ja räpeltää fuusiota menemään. Todettakoon tästä että hyvä on hyvä. Tällä kertaa kenties erinomainen.

torstai 16. helmikuuta 2012

Raportti Ruotsista

Kävimme perinteisellä eläkeläisristeilyllä Viking Linen Mariellalla. Maissa käytiin mm. Pet Soundsissa ja Bengansilla, joista mukaan tarttui seuraavat lätyt:

The Avalanches - Since I Left You (avauskappale täydellinen, Maple Leaves anyone?)
Death In Vegas - Trans-Love Energies
Honey Is Cool - Crazy Love
Eggstone - In San Diego
the Head and the Heart - st (vähän Ed Harcourtia, Heavenly levymerkin perusteella ostoskoriin)
New Order - Movement boksi
Feist - Let It Die
Suede - Dog Man Star boksi
Willy Vlautin - A Jockeys Christmas
Sam & Dave - Sweet Soul Music (kokoelma)
Acid House Kings - Music Sounds Better With You
Explosions In the Sky - Take Care, Take Care, Take Care
Matti Bye - Gösta Berlings Saga

Näissä on kuuntelemista. Videoklipin valitsen kuitenkin isäni suosituksen perusteella:


Olen ohittanut bändin tähän saakka, mutta pitäähän sitä faijan suositukset tsekata, ja tää oli kyllä hyvä.

tiistai 7. helmikuuta 2012

SJUK SJUK SJUK

Soitin ja rallattelin Håkan Hellströmin kappaleita ekalta levyltä, Känn Ingen Sorg För Mig Göteborg, En Vän Med En Bil ja Ramlar. Kaikki piti transponoida G:hen riippumatta siitä mistä sävellajista ne oikeasti menevät. Mystiskt. Debyytillään Håkanin kimakka ääni kiekuu koko ajan ylärekisterissä, eikä mulla ole sinne asiaa. Tässä päivän suosikki:
Håkanin äänenmurros venähti ilmeisesti jonnekin kolmenkympin paikkeille, ja niinpä kolmannelta levyltä eteenpäin biisit menevät matalammalta ja livenä vanhat ovat välillä vähän tukalan kuuloisia. Koska kaikki ruotsalaiset popparit lukevat tätä blogia (ja osaavat suomea siinä missä me suomalaiset osaamme ruotsia), tässä vinkki: transponoi niitä vanhoja keikoille, G:stä toimii.

torstai 19. tammikuuta 2012

Beck's Bolero

Vielä tänään ei akkujen virta riitä kokopitkän klassikkolevyn ruotimiseen, pullan leipomiseen jne. Aina voi kuitenkin hehkuttaa yksittäistä kappaletta antamalla sen puhua itse itsensä puolesta:
Kitaroissa Jeff Beck & Jimmy Page, rummuissa Keith Moon, bassossa John Paul Jones ja koskettimissa Nicky Hopkins. Kuten videon alussakin lukee. Huippuhetki ajassa 1:38 Moonin huutaessa rumpumikkien kautta, ja sitten mennään taas. Lopussa olevasta kitarasaundista muuan Bernard Butler on saattanut ottaa hivenen vaikutteita. Jos joku niin tämä on parhautta.

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Nousu

Eilisen settilista:

Uusi nimeämätön intro
Keep It Together
Bring It All Home
Highway 13
Lonely Face
Colony
Stormy Winter
Confusion
Step Inside
Given Line
No-one To Talk To
When Time Was On My Side
No Movement
Eastward
---
Flock Of Birds
Tram #7 (Jens Lekman)
---
Columbia (Oasis)

Koskaan aiemmin emme ole soittaneet encorea. Nytkin onnistuimme puikkelehtimaan lavalta pois vakaasti settimme päättäneenä, mutta kun muutama taho lähestyi orkesterimme jäseniä vilpittömänä toiveenaan kuulla lisää, eikä kenelläkään ollut kiire mihinkään, niin vedettiin sitten vartin hengähdyksen jälkeen vielä muutama. Lekman-coverin jälkeen kiitimme taas yleisöä ja toivotimme hyvät joulut. Yleisö esitti äänekkään vastalauseen musisoinnin lopettamispyrkimyksille, ja palasimme toistamiseen kolmekymmentä senttiä korkealle lavalle. Oli rymikästä taputtamista ja kaikkea!

Lavaspiikit olivat taas taattua laatua, this one's for you, Jarvis! Muuten meni kyllä kaikkinensa kivasti, ja hyvällä mielellä jäämme pienelle keikkatauolle Vepsun ollessa nyt poissa rivistä. Kaikkia kiinnostava yksityiskohta: minä ja Jari voitimme yhtyeen sisäisen bilismestaruuden Vepsun ja Wiltsun ottaessa sijan kaksi. Vepsu oli tehokas molempien maalien edustalla, ja osoituksena koko pelin tasosta mestaruuspeli ratkesi valkoisen pallon sujahtaessa suoraan pussiin kiidettyään kentän halki koskematta mustaan targettiinsa. Hieno peli.

Tulevat postaukset menevät nyt siis jonkin aikaa osastoon "rakkaudesta musiikkiin noin yleisesti". Ehkäpä klassikkolevyt sarja saa jatkoa, johan noita arvioita tuli kokonainen yksi kirjoitettua. City onnistui jättäytymään yhdestä cup-kilpailusta pois, nyt vielä pois sieltä Euroopasta niin voidaan varmistaa liigamestaruus.  Näillä mennään ja tullaan.