Myyrä ja sen työ

Joskus täällä oli asiaa Velvertistä, useimmiten jotain muuta.

lauantai 26. tammikuuta 2013

Arvosteluasteikko

Suen asteikolla Pet Grief olisi kympin levy. Oikeasti se saa minulta seiskan. Mitä valitan?

Yleisesti arvosanasta ei voi levyarvioissa päätellä oikein mitään. Rumbassa Kid Rock oli saanut joltain nerolta kolme viidestä, onko kyseinen levy jollain todennäköisyydellä keskiverto? Eipä taida olla (enkä tarkista kuuntelemalla).

Jotain pointteja: Sue antaa järjestään levyille liian korkeita arvosanoja, toimitus voisi tarkistaa linjaa. Eihän sillä tavallaan ole mitään väliä, mutta ei joka vuosi tule sataa kympin levyä joita kuunnellaan kymmenen vuoden kuluttua ihastellen. Ei vaan tule.

Huonojen arvosanojen suhteen Rumballa on reteä linja. Useimmat näistä levyistä ovat saaneet ansionsa mukaan, ja niitä on syytä välttää. Mutta miten irroittaa jotain käyttökelpoista kolmen tähden arvioista? Arvion pitäisi olla kolme kertaa omaa keskimääräistä bloggaustani pidempi ja arvostelijan diggailuprofiili helposti tarkistettavissa, vink vink internets. Jos olisi tiedossa, että kaverin suosikkeja ovat Bryan Adams ja Creed, niin positiivisiin arvioihin osaisi suhtautua varauksella.

Loppuun kasku menneisyydestä. Muusikko x kertoi ideastaan, voisi tehdä jotain Three Doors Downin ja Creedin väliin sijoittuvaa kamaa, mutta suomeksi. Kanon. Uhkausta ei käsittääkseni toteutettu.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Suuri Soliti-skaba

Edit: old news, aika mennyt koskaan ei palaa... Täällä voit ilmoittaa meidät mukaan. Välineenä käytetään facebuukkia joten itse en pysty itseäni auttamaan... Zek it out.

Laitetaanpa vielä nämä kun viime bloggauksessa loppui muka tila kesken. Boo Radleys ja White Noise Revisited:


Himpula ja One Last Time:


Jollain dösäreissulla näiden kertsit alko soimaan päässä ristiin. Mitään mash-uppia en rupee väsäämään, eiköhän se muutenkin selviä. Seuraavaksi sitten amfetamixin kootut seikkailut piffiltä!

tiistai 8. tammikuuta 2013

HIM-gate

Himillä oli ilmeisiä vaikeuksia saada settiä rullaamaan pitkän tauon jälkeen. Iltapäivälehdistä lukemani lisäksi serkkuni antoivat todistajalausunnot uudenvuodenaaton keikasta, jolla kuulemma bändi skulasi hyvin mutta solisti lauloi mitä/mistä sattuu. Myös kylki/selkä yleisöön päin esiintyminen oli ankaran kritiikin kohteena. Tässä esimerkki laulusta:


Tsekkasin muitakin videoita tältä illalta eikä ne kyllä olleet näin pahoja, joissain oli ihan rokki meininki. No, tää on kyllä aikamoista ujellusta. Tarkoitushakuinen esimerkki. Tää oli myös kova pätkä, joskin toiselta illalta:


Toisaalta on kyllä tosi jees kun keikalla tapahtuu jotain odottamatonta, puolueettomana sellaista tilannetta on varmasti mukavampi tsekkailla kuin jotain virkamieskeikkaa. Fanilasit päässä tilanne on tietysti eri, eli jos biisit vedetään huonosti niin ei kai se naurata. Mutta asia on mielestäni vivahteikas. Bändin keskinäinen vittuilu ei häiritse, esimerkkinä veljekset Gallagher:



Eikä sekoilukaan jos musa toimii, erittäin agressiivinen Primal Scream esimerkki:


Mitä tässä sössötetään? Go figure. Ehkä Himpulat nousee vielä tuolta, mitään hirveän dumaavia bloggauksia faneilta ei ole silmille vielä hyppinyt. Oikeastaan tässä piti kirjoittaa aiheesta One Last Time vs. Boo Radleysin White Noise Revisited (mahtavat kertsit näissä), kun tämä keikkahomman ruotimisen päiväys meni jo, mutta nyt näin.

torstai 3. tammikuuta 2013

Bunnymen

X-Factor Eliaksen kaksoisolennon Ian McCullochin johtama Echo & the Bunnymen teki 1997 hienon paluun alusta loppuun loistavalla Evergreenillä. Joulupukki toi samassa satsissa tämän, Northern Soulin ja Us And Us Onlyn, 90-luvun puoliväli oli hyvää aikaa heräillä musahommiin. Vähän kaivelin tubea ja tämmöstä löytyi:



Nothing Lasts Forever on tietty klassikkokamaa feat. Liam, mutta kun kaikki muutkin biisit menee samalla levelillä niin ei näitä joka päivä tehdä. Bändi kävi Tavastialla joskus 2000-luvun alkupuolella, ja muistaakseni silloin enää mainittu NLF kelpasi settiin tältä levyltä, wonder why?

Seuraava levy What Are You Going To Do With Your Life oli vielä kolmen tähden esitys, mutta sitten onkin lasketeltu siihen malliin ettei ole ollut asiaa levyhyllyyn. Miten tähän stilliin osuikin noin paksu kuva?