Myyrä ja sen työ

Joskus täällä oli asiaa Velvertistä, useimmiten jotain muuta.

tiistai 6. toukokuuta 2014

Joku finaali

Tälle bändille laitettiin piste ilman suurempia fanfaareja. Luova puoli oli jumiutumassa, eikä levy oikein tuntunut lähtevän. Näin tässä ajassa ja paikassa. Levy on kyllä edelleen mun mielestä todella hyvä, ja oli siinä mielessä kiva pistää pitkä urakka pakettiin kun jätkien välit on ok eikä siinä mielessä isoa draamaa mukana. Kiitokset tätäkin kautta kaikille mukana olleille, hienoja vuosia olivat.

All farewells should be sudden.

Musahommat jatkuvat toki jossain muodossa. Bloggailukin jatkunee sitten niiltä tiimoilta. Täten voi olla, että tänne vielä ilmaantuu jokin johtolanka uusien kujeiden pariin. Käykö se tunnissa vai kuukaudessa, sitä en tiedä. Nyt päätämme tähän:

 
[Edit 21.5.2014]: Ja se linkki tuli nyt I'm Not A Young Man Anymore.
 

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Bengans & Record Store Day

Vihaan kirjoitusmuotoa "tuli tehtyä" => tuli harjattua hampaat, tuli käveltyä Siwaan, tuli kiivettyä Mount Everestille jne.

Tämä tapa ilmaista tekemisiään vähätellen ja kehuen yhtäaikaisesti käväisi vaan mielessä. Asiani oli Bengans levyliike ja sieltä haetut levyt: Isolation Years - Inland Traveller (puolikuunneltuna bändin toiseksi paras), Future Islands - Singels (lehtihehkutusta, vaikutti ihan paskalta, kuunneltava silti uudestaan) ja Temples - Sun Structures.

Viimeisintä suositteli keltaisella lapulla Johan ja hyvää suositteli. Kappalemateriaalin vahvuudesta en ole vielä varma, mutta saundit on niin rouheat että tulee heheh kuunneltua useasti. Rummut voi edelleen äänittää näin, kiva! Tämmöstä garage-psykedeliaa, Monkees/13th Floor Elevators. Ekoissa biiseissä oli jotain okkultisti-joikua mukana mistä pidin erityisesti. Todelliset genreniilot tietävät onko kyse ihan perusmausteesta mutta mulle harvinaisempi juttu kuitenkin.

Record Store Day poiki puolestaan tähän sarjaan Keltaisen Jäänsärkijän pysäkiltä Kevinin Bad Dream Stone Mysteryn , joka on niin täällä kuin muuallakin vääryydellä ohitettu. Huutelen jälleen ilman kunnon paneutumista, mutta pintaraapaisun perusteella kaksi kertaa parempi kuin We Come In Peace. Kun laitoin soittimeen, naamalle vääntyi pieni virne ja se on tässä tapauksessa tavoiteltu reaktio. Tai siis mitä itse tavoittelisin.

RSD:n muun annin hommasin Stupidosta aamutuimaan, kaupassa oli vilinää ja ostokset kilautettiin monella satasen paremmalle puolelle, hieno homma! Tässä Nokia E72 esitelmä aiheesta:


Yo! Olisi varmaan mennyt koko homma ohi ilman don Lampisen vinkkiä. Laitetaas vielä musaa perään:


sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Kap Kap - Midnight


Minä mitään bongaile, Wilde taas tiesi mistä tuulee. Mutta tässä muille tynnyrissä eläville infoa.

Junnu palasi. Vuoden ainoa levy jota odotan. Ilmeisesti joku versio on pistetty roskikseen ja tehty uus kun on kestänyt näin kauan, ja tämän perusteella tulos on todella kova.

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Päivän biisi - the Revolution Will Not Be Televised


Tässä on yksi jos toinenkin kolmen pisteen heitto (pun intended), ja kuriositeettina linkki Boo Radleysin kappaleeseen - heillä muodossa "the television will not be revolutionised".

Mut just näin, hyvä rytmi ja puhallintiluttelua ja sit "the revolution will not go better with coke" => we have a winner. Nykyisen some-osallistumisen myötä tuntuu myös erinomaisen ajankohtaiselta.

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Reportaasi osa 137

Le Bonkissa oli puitteet kohdillaan ja meininki paikallaolijoiden osalta hyvä. Kuningas äänimies, ja Waves of the Echo joka oli erinomaista seurattavaa. Liekö sitten kilpailu torstaina ollut liian kovaa (Lieblings Loosessa) vai mikä, mutta olisihan sinne vielä yleisöä mahtunut...

Saimme kuulla, että joku styge oli soinut Radio Helsingin aamushowssa. Siinä samassa jota pari viikkoa sitten julkisesti täällä ylistin. Nalle Ö:n sanoin: sattumaako? Ei osunut siihen ääni-ikkunaan joka mulla kyseisenä aamuna oli auki, mutta hieno juttu. Sitä tarina ei kerro miten biisiin oli suhtauduttu jos siitä jotain nyt sanottiin. Tuli tässä vanha kunnon Danny mieleen, jota Jimi Hendrix oli "varta vasten" katsomassa - tarina vaan ei kerro, oliko Jimmy mitä mieltä pohjoisen liskokuninkaasta. Meidän ja Dannyn kohdalla voidaan tehdä sama oletus, ei voi kuin digata.

Nuutunut ja puutunut pääni soittaa tätä uudestaan ja uudestaan:


lauantai 22. maaliskuuta 2014

Kuuntele tämä biisi

Nyt sain tsempattua, tässä ug as hell fanivideo:


Kirjoitin tästä aiemmin, kyse on Flaresin demosta vuodelta 2006. Vokaaleissa Mikko Sippola, paras suomalainen laulaja kautta aikain minun kirjoissani, vastaavan tasoisesta orkesterista Come Inside. Tämän jälkeen en ole kuullut miehestä oikein mitään, kerran vetivät Commareiden kanssa Semifinaalissa Mojon hautajaisissa. Fudista pelaa. Sais laulaa vielä.

Muita jannuja en tosiaan muista keitä tässä oli, mutta helvetin hyvää kamaa. Ei kai muuta kuin olkaa hyvä.

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Esiinnymme festivaaleilla

Viittaan seuraavaan keikkaamme Le Bonkissa 27.3. Tämä esiintyminen tulee olemaan osa Helsinki Music Marathonia, ja tätä tapahtumaa tituleerataan ilmaiseksi kaupunkifestivaaliksi. Hyppää tänne ja ota aihe haltuun!

Ennakkokiitos Le Bonkissa mukana olevalle yhtyeelle Waves of the Echo, onhan se kertaluokkaa mukavampaa itselle (ja kenties oletetulle kohdeyleisöllekin) kun toisen esiintyjän ajaksi ei tarvitse paeta minnekään. Toisin kuin vaikka silloin, kun soitimme Rocksissa Dinosaur-mettallia esittäneen orkesterin jälkeen. Tässä näyte jäbiltä (ei sisällä dinosaurusmetallia):



Alright, tiedonanto on täälläkin suoritettu. Get on it.

torstai 13. maaliskuuta 2014

Radio

Helsinki on voittanut minut puolelleen. Ystäväklubi jääköön toistaiseksi, mutta pieni hehkutus aamuohjelmalle on paikallaan. Hurme & Noronen avaa tätä nykyä liki jokaisen arkipäiväni musiikillisen ikkunan. Kyse on sikäli sattumankaupasta, että pitkään olin sitä mieltä, että autoilun paras puoli on se kun voi valita itse mukaan lähtevät levyt ja se pitää tehdä fyysisestä levykirjastosta.

Noh, joinain päivinä jäi levyt himaan, mutta radio pysyi vaiti. Olin kuunnellut sitä viimeksi varmaan armeijassa tuvan aamuhetkissä, NRJ hit music only ja sillä tavalla. Annoin välineelle kuitenkin lopulta mahdollisuuden. Kanavia kelaillessa päädyin siihen ettei hommassa ole mitään järkeä, mutta Radio Helsinkiä voisi kokeilla eri aikoihin kun musa ei ole tolkuttoman huonoa, eivätkä myöskään juontajat.

Olen nyt kuunnellut ainakin tuota ammuohjelmaa, Triania, ja jotain bassovirityksiä. Trianin ohjelma meni heti jäähylle kun en kestänyt naishenkilön ääntä, enkä lopulta Trianinkaan, ja sitten soittivat vielä jotain regeitä. Bassohommissa on ollut jotain ihan hauskaa läppää, puolikas support. Ja sitten tää aamuohjelma, en olisi voinut kuvitella että pidän näiden juttuja jotenkin hauskoina ja kappalevalintoja tuoreina (yleisen aamushowkokemuksen perusteella) mutta tätä mieltä on oltava.

Pari viikkoa Norosen tilalla oli joku muu käsitykseni mukaan, nimi meni ohi, mutta läpistä jäi mieleen erityisesti (vapaasti tulkittua muistelua):

"Hurme: oon tässä kelaillu kevääseen liittyviä erityisiä juttuja, niinku semmosta et kun tulin duuniin, näin jonkun haalariopiskelijan heräilevän pitkän illan jälkeen porttikongista. Vaikka se oli selkeesti ihan pihalla ja ryytyny niin silti se vaan hymyili, ja kysy et missä se Tähtitorninmäki olikaan?

Onks sulla jotain tällasia erityisesti kevääseen liittyviä juttuja mitä oisiti miettiny?

Stunttinainen: hmm.. valo lisääntyy, ja se on erilaista ku talvella. Jotenki se on vaan erilaista!

Hurme: no sähän oot kelaillu ihan villejä juttuja!

S: hirviö! Mä yritän..."

Jep mäkin yritän, hauskempiahan noi on tietysti livenä. Biiseistä sen verran että tämän kirjoituksen lopulta katalysoi Verven Sonnet, jonka soittivat tossa seiskalta. Olen jostain syystä käsittänyt, että tämä on ollut pitkään epämuodikas bändi, ja omassa universumissani tämä on suuri vääryys. Lisäksi sieltä on tullut Mitt Kullbergs Kaj Paradis ja No Excuses joista helähtää 10/10, kiitos näistä. Sitten soitatte vielä tän plz:



sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Shack+Vapnet

Kuuntelin tän biisin ja se oli menoa taas:


Vanhat nistit vetää hienosti ja kyynisyyteni on tiessään. Hetkellinen illuusio ymmärryksestä ja jakamisesta. Mahtavaa. Kuten myös tämä:


Tilasin nämä [EDIT: toi Shackin Here's Tom... levy mulla tietty oli kun sitä kuuntelin heh, ostoskoriin meni kenties viimeinen levy Corner of Miles & Gil]  halvimmalla keksimälläni tavalla ja hinta oli 50 e (LP+single...). Cdonilla on nyt tilaisuus osoittaa kykynsä, jos nämä levyt tulevat niin uskon toimintaanne jälleen.

Raportti

Eilen Mendossa oli villi meininki Kari Hotakaisen kaksoisolennon johdolla. Äijä limbosi koko keikan ajan paita märkänä, kappaleiden temmolla tms. ei ollut mainittavaa merkitystä menon kannalta. Psykedeelistä mutta mikäs siinä. Paikalle jälleen kiitokset, tykkään tyylistä jolla hommia hoitavat ja todella mukava oli taas pistäytyä.

Setti kulki seuraavasti:

Norrköping
Bring It All On Home
Out of Town
No One To Talk To
Heavenly Fall
Confusion
Step Inside
No Movement
Out of Place / Out of Time
Lonely Face
Highway 13
Horses & Rope
Ivory
Accelerator (Primal Scream)

Yritin tarkistaa Acceleratoriin sanoja ennen keikkaa. Bobbyn muminasta eivät ole muutkaan ottaneet tolkkua, joten sen sijaan että olisin opiskellut jonkin netistä löytyvistä versioista, päädyin foneettiseen toistoon. Esimerkiksi avauslinja on kuultu näin: "What's this useful optimism" ja "He walks the streets full of dead meat"...

Tässä raukeaan sunnuntaihin paremmin istuva biisi:

perjantai 21. helmikuuta 2014

Pieni nosto

tuolta vasemmasta palkista eli Mendon keikka lähestyy, 1.3 soitamme osoitteessa Eerikinkatu 28 sijaitsevassa Bar Mendocinossa. Kellonaika ilmaantuu vielä jossain vaiheessa, eiköhän se ole kympin paikkeilla [EDIT 22:30]. Viimeksi siellä vedettiin pienemmän volan setti ja nyt sitten on annettu vapaat kädet. Katotaan.

Manics Circukseen, saisko näistä vielä jotain irti? Kun keikasta ilmoitettiin, pyöritin vähän Holy Bibleä joten ennakko-odotukset ovat kai matalalla. Voisihan sitä uutta levyä yrittää vielä (emmä usko). Ja keikalle voi toki mennä puhtaalta nostalgiapohjalta, voi olla kevään parhaimmistoa live-rintamalla joka tapauksessa.

Yks mikä koko ajan kummittelee on Flares ja oisko sen nimi the Main Man Is Down. "All the circumstances that you saw" Sippolan Mikon ainutlaatuisella artikulaatiolla ja kirskuvat kitarat, jöös. Lupaus vuodelle 2014: käännän kasetilta koneelle ja pistän jakoon. Tähän pari biisiä edellä mainittuun yhdistyvästä mixtapesta joka sijaitsee aivoissani:


 

lauantai 15. helmikuuta 2014

2e levyt

Pesin hampaat etc. jännittävää, luetko vielä, ostin eilen neljä levyä Stockalta 2e-laarista. Oasiksen Masterplan (näitä voi ostaa moneenkin kertaan), Kasabianin West Ryder, New Orderin Low-life ja Timo Räisäsen anatomia. Varsinkin vika oli ihan mielenkiintoinen myymälän sisäänottovalinta. Hyvä mulle, en valita.


Levyn takakannessa veljekset shortseissa. Wiltsu tiesi kertoa että Listen Upista on lyhyt versio, mitä järkeä [EDIT: 6:20 kesti, kuinka pitkä sen soolon sit pitäis olla? => olen harhaanjohdettu]? Voin kyllä ostaa näitä samoja biisejä kaikenlaisissa paketeissa mutta toi oli kyllä pettymys.

Sitten toinen havainto. Ei liity Banaan eikä leijoniin, nyt olen tippunut vähän näiden kärryiltä. Mutta Boo Radleysin viimeinenkin levy on 5/5. Olin vähän antanut sen pölyttyä ja sehän teki vain hyvää. Blue Room in Archway, Comb Your Hair, Adieu Clo Clo:


Tykkäsin varsinkin kohdasta jossa Martin haluaa baariin ja portsari ei päästä...

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Suoraa jatkoa edelliseen


Olkoon miten erilainen albumi vain, niin olen pitänyt tätä jonkinlaisena Unknown Pleasuresin kaverina. Tässäkin lähdetään ekan biisin jälkeen ihan muualle. Kill/Shot/Love = Interzone. Hypnoottista hurinaa vs. kivikaupungin kaikuja. Ykkösbiisi on molemmissa ykkösbiisi.

Veikkauksia, onko Bana kiero rikollinen vai Hongan hallitus? Kumpi taho tulee menestymään palloilun parissa? Todella surullista meininkiä...

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Pari vauhtibiisiä


Sanotaanko vaikka että tämä on mulle yksi monikäyttöisimmistä biiseistä. Vaikka tässä on agressiivisuutta ja vähän masis-meininkiäkin, niin saan tästä aina positiivisen energialatauksen. Wonderwallin kertsissä mennään näillä soinnuilla. Kai niissäkin jokin taika on. Tätä bändiä ei new wave revivalit sun muut ole himmentäneet lainkaan. Can't touch this!

Ja sitten jos otetaan vauhtia yksiulotteisella naminami-meinigillä, niin tästä lähdetään:

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

UMK-finaali

Voitto meni oikeaan osoitteeseen. Kaikki tietää että biisi on huikea, ja laulaja vielä enemmän. Veto oli kaikin puolin hyvä, mitä nyt salihaaremihousut ym. oli jäänyt turhaan osalle jannuista päälle. Oma lievistä lievin kritiikkini musamielessä on, että lopun särkyvä huuto saisi maksimaalisen efektin max kahdesta kerrasta. Siinä ekassa tuomari-livessä se oli todella kova. Pidentää biisin ikää jos tämmöset jutut ei toistu liikaa. Vertaa Charlatansin Senses. Se siitä, oikeus voitti.

Pohjolan biisiä tulee rallateltua kyllä, pakko digata. Mutta sitten se kolmas kärkiakti, Miau. Ei ole tehnyt mieli analysoida miksi se on niin vastenmielistä kamaa. Pidempään miettimättä se god/drug hokema on vaan kaikin puolin ärsyttävän paska. Pää räjähtää kun se vikinä alkaa.

No ei näistä sen enempää. Kisa oli kokonaisuutena yllättävän hyvä kun pidin peräti neljästä mukanaolijasta (edellä kehutut +Hukka&Mama sekä Mikkola). Ihan sama vaikka tuosta päätyy Euroviisuihin - eikä sekään välttämättä ole paha, ainakaan kaikille artisteille. Mielenkiintoista oli muuten tuomareiden äänestyskäyttäytyminen finaalissa verrattuna aiempaan. Hanna Sky hyppäsi pohjille ilman että mikään muu muuttui kuin tuomareiden numeroarvostelu. Jaa-a.


That's it.

perjantai 31. tammikuuta 2014

Slow down, Karma Man!



Jostain tuli vaan mieleen. En ole vissiin tänne aiemmin laittanut kun ei ole Bowie tagia lainkaan. Häpeällistä!

Diggaan. Yllätys. Fok it!

tiistai 28. tammikuuta 2014

UMK 25012014

Muutama myöhäinen havainto tännekin, Lauri Mikkola löysi punertavan langan. Tähän aivan oikein ei kuulu punaista pukua. Sen näki heti, että kaveri vetää hyvällä fiiliksellä ja uskoo juttuunsa. Mikkola on ainoa jota on kritisoitu ja joka on osannut tehdä jotain konkreettista esitykselleen. Hän ei pelkästään ymmärrä, mitä kriitikot sanovat, vaan osaa myös tehdä tarvittavat muutokset. Kova jäbä.

Muuten semifinaali oli aika se ja sama, pari paskempaa pääsi jatkoon verrattuna pudonneisiin mutta sinänsä ihan sama kun H&M+Pohjola+Mikkola jatkoi. Katotaas josko Hukasta löytyisi video:


Löytyyhän sieltä. Jahka tutustun tähän paremmin, voi kommenttikin irrota.

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Salilla kuultua

Kävin salilla ja kuulin radio cityä/rockia/jotain tämmöstä. Taustoitetaanpa hieman, sali on toinen kotini ja kohta saatan hyvinkin käyttää itsestäni taiteilijayhteyksissä nimitystä Valkoinen Barbaari. "En ole kynäniska vaan stadin revityin natu". Vai onkohan sittenkään näin?

Kuitenkin, radio oli päällä ja Iron Maidenin ja muun välissä juontajat hassuttelivat ahhahaa. Viikon hitti vai huti osiossa on nyt Mando Diao, joka sai roimasti negatiivista palautetta. Biisin nimi on Black Saturday, vältä sitä, se on joku läppä. Guld-gaalassa voisi ilman ääntä luulla olevan joku Lauri Ylösen proggis. Kamalat kitarsaundit lopussa paljastavat viimeistään että joko lääkitys on offilla tai sitten jäbät oikeesti pelleilee.

Mando-perhe osaa tehdä kauniita asioita, joten laitetaanpa tähän semmoinen pätkä:


Lavalla vieraana veljekset Norén ja biisi Sugarplum Fairya, kommenttien perusteella tässä kunnioitetaan bändin nuorena kuollutta rumpalia. Hienosti tehty.


Ja tässä samasta konsertista God Knows. Hienoja biisejä. Tällaisina minä teidät muistan, vaikka mitä yritättäisitte.