Pale Fountains

Tämä kuulostaa vähän Mick Headin myöhemmiltä tuotoksilta, ideat olivat jo olemassa 80-luvun alussa mutta ehkä aikakausi oli hankala hyvän musan tekemiselle. Tähän viittaa 80-luku peli, jossa arvuutellaan yhtyeitä ja artisteja jotka ovat aloittaneet ennen 80-lukua ja selvinneet joten kuten kuivin jaloin aikakaudesta. Viimeksi kavereiden kanssa pohtiessa tuli todella vähän esimerkkejä joita ei voisi pahemmin mollata kasarituotannosta. Lou Reedin ja kumppaneiden kammotuksille pitää kyllä omistaa ihan erillinen blogikirjoitus.

Pale Fountainsiin törmäsin vasta äskettäin, vaikka Shackista pidänkin kovasti. Kai tääkin on jossain lehdessä joskus mainittu mutta väittäisin että vähemmän tunnettu proggis kuitenkin. Muut tubesta kuuntelemani biisit oli soundipuolelta vähän juustoa. Tarkempi tutustuminen voi muuttaa käsitystä, josko näitä Jean's Not Happening tyylisiä kappaleita löytyisi lisää. Nykyisin on tapana hylätä artistit aika herkästi, jos ei iske heti niin seuraavaa kehiin. Muistaakseni bändien tuotosten ymmärtämiseen oikeasti käytti aikaa joskus kauan sitten. Esimerkiksi Boo Radleysin eka levy kuulosti ensin ihan turhalta, mutta kun sitä enemmän kuunteli, tilanne kääntyi päälaelleen; siinä ei ollutkaan mitään turhaa!

Nykytilanne johtunee enemmän kuvitelmasta, että olisin jo kuullut kaiken, kuin internet-ajan kiivastempoisuudesta. Prove me wrong.

Kynä sauhuaa

Ostin uuden tietokoneen kun vanha levähti yllättäen ja pyytämättä. Asennuksen lomassa äänitin yhdestä uudesta kappaleesta akkaridemon:
Heavenly Fall (demo) by Velvert
[EDIT: Can you keep the pace?]
Tästä tulee helvetin hyvä. Treenikselle rantautui juuri toinenkin kappale, joka on vahvasti 90-luvun suosikkieni kuuloinen, mutta sen demo on niin ruttuinen ettei sitä uskalla laittaa näytille.

Äänittämisessä oli pieniä tietoteknisiä probleemia, ilmeisesti kyse on latenssista kun kitaran päälle äänittämäni laulu tulee jotenkin jäljessä. Joskus nää nopeat kyhäelmät on kuitenkin ihan hauskan kuuloisia, saa nähdä kuinka nopeasti oma innostus kappaleeseen muuttuu toteutuksen punasteluksi. Jes mutta tolta se kuulostaa leirinuotiolla, treeniksellä siihen tuli jotenkin semmonen Oasis-fiilis, vaikka itse ajattelin enemmän Lekman/Coral meininkiä.

Raborttia Tavastialta

Eilen Tavastialla soittivat The Casbah ja Amazing. Tarkkaavaisia havaintoja: 0,4 tuoppi maksaa 5,80 e. Casbah aloitti harvalukuisen yleisön jäykistellessä riittävän välimatkan päässä lavasta (kirjoittaja mukaanluettuna). Alussa kuultiin ainakin kappaleet She Said ja Give Peace a Dance, ja mietiskelin että kyllä olisi kova meno päällä jos olisi viikonloppu, pienempi tila, ja jengillä vähän enemmän vauhtia.

Sitten vokalisti kehoitti yleisöä astumaan viisi askelta lavan suuntaan, ja näin myös tapahtui. Olin käännytetty jo tässä vaiheessa. Sitten tuli Flowers ja Vegetables ja homma toimi kaikin puolin. Nämä soitettiin siten että laulaja vaihtoi kitaran koskettimiin, Prologue-takaumia tuli positiivisesta energiasta mollisointujen seasta mieleen. Oliko se sitten vika biisi nimeltä jotain, ja basistilta katkesi kieli kesken soiton. Ei muuta kun samat kuviot oktaavia ylempää, automaattinen Peter Hook soundi. Me gusta mucho. Hyvä tää oli jo näin, tsekkaan kyllä uudestaankin. Erityismaininta laulajan äänestä, joka oli enemmän Gustaf Norén/Lee Mavers kuin mitä soundcloudin Flowersin perusteella ajattelin. Erinomaista.

Amazing oli vähän seesteisempi kokemus, hienoa soittoa mutta vähän semmosta treenijamimeininkiä. Rumpalin soitossa oli imua, joka piti otteessaan vaikka biisien loppusoolot olisivat muuten ehkä käyneet vähän puuduttaviksi. Kun jokaisessa oli semmoinen. Musatyyli ei ehkä ihan mulle mutta ymmärrän kyllä miksi tätä on kehuttu. Herra Dungen oli ruotsalaisen hipin näköinen, siinä määrin että jos piirtäisin ruotsalaisen hipin niin sama jannu ilmestyisi paperille. Encorena solisti (Wayne Coyne anyone?) tuli esittämään biisin soolona, jossa laulettiin jotain "I'll never get upstage again", taustatietojen mukaan kaveri on hiukan ujon puoleinen, mikä teki esityksestä vielä hienomman. Otan kunnian encoresta, koska hän asteli lavalle sekunti sen jälkeen kun olin kehottanut tähän huudahduksella "Kom igen nu!" Maailma pyörii napani ympärillä sittenkin.

Kotisohva ei äänestä mutta nurisee toki

Kyse on tietysti Voice of Finlandista, joka on mielestäni paras näistä lauluohjelmista. Tiedä sitten kuinka paljolti laatuun vaikuttaa konsepti, mutta kunnia ohjelman onnistumisesta kuuluu kuitenkin pääasiassa kilpailijoille ja tuomareille. Kuten politiikassa, valitusoikeutta ei ole jos jää kotiin äänestyspäivänä, mikä ei tietenkään estä rutisemasta. Eilisessä jaksossa pudonneen Seljan paikka olisi miten perin vaan käänneltynä ollut jatkossa. Jos maailma olisi oikeudenmukainen.

Kansa äänesti jatkoon Amandan ja Kimin. Syön hattuni jos Kim tekee joskus levyn jolla on jotain merkitystä. Amanda voi osoittautua oikeaksi valinnaksi, vaikken itse ole vielä vakuuttunut. Ok, ehkä Seljalla ei ole Suomessa yleisöä kun siinä ei ole yhtään Teboilia. Tähkäpää Come ON! Vaan ei, jatkoon meni Hunks ja Radio Iskelmä. Jos Selja jatkaa hommia keikkojen muodossa niin pitää mennä sitten tsekkaamaan.

Michael Monroen joukkueesta jatkoon pääsi yllätys yllätys kaikki mahdolliset kisat kolunnut Saara Aalto. Tämä oli ensimmäinen esitys joka ei suoranaisesti vituttanut, mutta persoona oli edelleen sama, täältä aina ja ikuisesti - ei jatkooon. Toinen yleisön suosikki oli Mikko joka oli kyllä hyvä. Ennen äänestystuloksien paljastumista kävin läpi omat suosikkini kisasta, ja ne ovat Selja, Mikko, Kimmo ja Toni. Tämä porukka meni siis kotisohvan mielestä oikein, koska Michael valitsi Kimmon ja Tonin. J-P Salossa ei ole mitään vikaa laulajana, mutta ilmeisesti se diggaa musaa Bryan Adams - Bon Jovi akselilla ja eihän siitä voi mitään ihmeellistä tulla. Kristan vedossa tiivistyi se miksen hänestä pidä: jos biisissä lauletaan "take another piece of my heart" niin en oikein näe yhteyttä tohon fitness-esiintymiseen. Hymyile vaikka sattuu! Ehkä sitä hymyilytti matkalla kotiin, en tiedä.

Voi olla etten kirjoittele tästä aiheesta ainakaan näin pitkäveteisesti enää, joten paljastan oman suosikkini jo tässä vaiheessa. Kimmon musiikkimaku ja lauluääni on paras yhdistelmä jäljellä olevista kisaajista. Valmistaudun samalla pettymykseen jos se Aalto voittaa. "Voih, tämä on niin yllättävää, en minä.. kyllä moni muu on kanssa tosi hyvä, tai oonhan mä tietysti paras muttaa tykkään kaikista ja jos voisin laulaa maailmaan ikuisen rauhan niin se olisi kanssa kivaa [jatkuujatkuujatkuu...]"

Vääryyden kohdanneelta Seljalta löytyy tubesta materiaalia, hyvä tästä tulee: