Myyrä ja sen työ

Joskus täällä oli asiaa Velvertistä, useimmiten jotain muuta.

perjantai 21. helmikuuta 2014

Pieni nosto

tuolta vasemmasta palkista eli Mendon keikka lähestyy, 1.3 soitamme osoitteessa Eerikinkatu 28 sijaitsevassa Bar Mendocinossa. Kellonaika ilmaantuu vielä jossain vaiheessa, eiköhän se ole kympin paikkeilla [EDIT 22:30]. Viimeksi siellä vedettiin pienemmän volan setti ja nyt sitten on annettu vapaat kädet. Katotaan.

Manics Circukseen, saisko näistä vielä jotain irti? Kun keikasta ilmoitettiin, pyöritin vähän Holy Bibleä joten ennakko-odotukset ovat kai matalalla. Voisihan sitä uutta levyä yrittää vielä (emmä usko). Ja keikalle voi toki mennä puhtaalta nostalgiapohjalta, voi olla kevään parhaimmistoa live-rintamalla joka tapauksessa.

Yks mikä koko ajan kummittelee on Flares ja oisko sen nimi the Main Man Is Down. "All the circumstances that you saw" Sippolan Mikon ainutlaatuisella artikulaatiolla ja kirskuvat kitarat, jöös. Lupaus vuodelle 2014: käännän kasetilta koneelle ja pistän jakoon. Tähän pari biisiä edellä mainittuun yhdistyvästä mixtapesta joka sijaitsee aivoissani:


 

lauantai 15. helmikuuta 2014

2e levyt

Pesin hampaat etc. jännittävää, luetko vielä, ostin eilen neljä levyä Stockalta 2e-laarista. Oasiksen Masterplan (näitä voi ostaa moneenkin kertaan), Kasabianin West Ryder, New Orderin Low-life ja Timo Räisäsen anatomia. Varsinkin vika oli ihan mielenkiintoinen myymälän sisäänottovalinta. Hyvä mulle, en valita.


Levyn takakannessa veljekset shortseissa. Wiltsu tiesi kertoa että Listen Upista on lyhyt versio, mitä järkeä [EDIT: 6:20 kesti, kuinka pitkä sen soolon sit pitäis olla? => olen harhaanjohdettu]? Voin kyllä ostaa näitä samoja biisejä kaikenlaisissa paketeissa mutta toi oli kyllä pettymys.

Sitten toinen havainto. Ei liity Banaan eikä leijoniin, nyt olen tippunut vähän näiden kärryiltä. Mutta Boo Radleysin viimeinenkin levy on 5/5. Olin vähän antanut sen pölyttyä ja sehän teki vain hyvää. Blue Room in Archway, Comb Your Hair, Adieu Clo Clo:


Tykkäsin varsinkin kohdasta jossa Martin haluaa baariin ja portsari ei päästä...

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Suoraa jatkoa edelliseen


Olkoon miten erilainen albumi vain, niin olen pitänyt tätä jonkinlaisena Unknown Pleasuresin kaverina. Tässäkin lähdetään ekan biisin jälkeen ihan muualle. Kill/Shot/Love = Interzone. Hypnoottista hurinaa vs. kivikaupungin kaikuja. Ykkösbiisi on molemmissa ykkösbiisi.

Veikkauksia, onko Bana kiero rikollinen vai Hongan hallitus? Kumpi taho tulee menestymään palloilun parissa? Todella surullista meininkiä...

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Pari vauhtibiisiä


Sanotaanko vaikka että tämä on mulle yksi monikäyttöisimmistä biiseistä. Vaikka tässä on agressiivisuutta ja vähän masis-meininkiäkin, niin saan tästä aina positiivisen energialatauksen. Wonderwallin kertsissä mennään näillä soinnuilla. Kai niissäkin jokin taika on. Tätä bändiä ei new wave revivalit sun muut ole himmentäneet lainkaan. Can't touch this!

Ja sitten jos otetaan vauhtia yksiulotteisella naminami-meinigillä, niin tästä lähdetään:

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

UMK-finaali

Voitto meni oikeaan osoitteeseen. Kaikki tietää että biisi on huikea, ja laulaja vielä enemmän. Veto oli kaikin puolin hyvä, mitä nyt salihaaremihousut ym. oli jäänyt turhaan osalle jannuista päälle. Oma lievistä lievin kritiikkini musamielessä on, että lopun särkyvä huuto saisi maksimaalisen efektin max kahdesta kerrasta. Siinä ekassa tuomari-livessä se oli todella kova. Pidentää biisin ikää jos tämmöset jutut ei toistu liikaa. Vertaa Charlatansin Senses. Se siitä, oikeus voitti.

Pohjolan biisiä tulee rallateltua kyllä, pakko digata. Mutta sitten se kolmas kärkiakti, Miau. Ei ole tehnyt mieli analysoida miksi se on niin vastenmielistä kamaa. Pidempään miettimättä se god/drug hokema on vaan kaikin puolin ärsyttävän paska. Pää räjähtää kun se vikinä alkaa.

No ei näistä sen enempää. Kisa oli kokonaisuutena yllättävän hyvä kun pidin peräti neljästä mukanaolijasta (edellä kehutut +Hukka&Mama sekä Mikkola). Ihan sama vaikka tuosta päätyy Euroviisuihin - eikä sekään välttämättä ole paha, ainakaan kaikille artisteille. Mielenkiintoista oli muuten tuomareiden äänestyskäyttäytyminen finaalissa verrattuna aiempaan. Hanna Sky hyppäsi pohjille ilman että mikään muu muuttui kuin tuomareiden numeroarvostelu. Jaa-a.


That's it.