Condemned to rock 'n' roll

Tän ei pitäisi mitenkään toimia, yli kuusi minuuttia vingutusta, about yhdeksän erillistä osiota, isot rumpusoundit jne => jotenkin päätyy silti täydellisyyteen. Näitä kuunnellessa taantuu, vähän kun bisseä vetäis.

Hyvää uutta vuotta: "There's nothing I wanna see, there's nowhere I wanna go."

Vuoden kotimaiset

Nostetaan vielä kerran hattua näille:

 

Vuoden kotimainen levy.

Missä on Casbahin levy? Semmoinen pyöreä minkä voi laittaa CD-soittimeen?

Vuoden 2013 kovin juttu on

Ja vielä erllinen havainto: eilen oli viimeinen kerta kun Aguero ja Tevez pelaavat kahdestaan kärjessä. Mancini ei kestä neppailua. Tilalle tarjolla neppailijoiden kuningas Balotelli tai sääritatsi Dzeko. Tai Lescott? Pitäähän majumiehen pelata! Kaikki kunnia Johnsonille, joka on varmasti nöyryyttänyt Hartia treeneissä useammankin kerran tolla tempulla. Joskus tää on tämmöstä...

Carr vs. Lennon

Martin Carr teki Boo Radleysille suurin piirtein yhtä monta hyvää biisiä kuin Lennon Beatlesille. Olisiko 70 kpl aika lähellä. Ja viime vuodet mies on etsinyt rahoitusta projekteilleen kuin mikäkin Steen1. Ei tässä ole mitään tolkkua...

Money fer Martin plz. Haluan näitä biisejä kunnollisille julkaisuille!

I ungdomen

Oikein. Taas Björn Olssonin kanssa työstettyä matskua, tähän suuntaan kannatti lähteä. Melodia on "tuttu" Jens Lekmanin julkaisemattomasta kappaleesta joka kulki foorumeilla aikanaan nimellä "Jens Martin Lekman". Varkaus? Ehkä se ei ole niin tuttu. Visorna bara går så...

Pitkätukille

Osa 1: Mojosta tai jostain poimittua.

Osa 2: Graveyardin kautta, en olisi heti arvannut että bändillä nimeltä Pentagram olisi rautainen Stones-coveri.

Osa 3: Movember all year long. Ei ole enää Hellacoptersia ikävä.