Mietin miksi Wild Nothing kuulostaa niin hyvältä. Blogeista ja lehdistä voisi päätellä että ei tässä mitään sen kummempaa ole, Smiths/Cure/Cut Copy etc
Ja kuvissa kavereilla on kengän kärjet sisään päin. Kaikin puolin niin ujon näköistä että. Mutta silti haluaisin olla Jack Tatum. Koska tästä musasta kuulee että kaveri tekee mitä haluaa ja osaa tehdä mitä haluaa! Hyvää musiikkia ja täts it, sex, drugs & rock 'n 'roll not included:
Lopuksi kooste missatuista: tää/BWR, Moneybrother, kaikki Casbahit, mitä vielä? Eli en siis Lekmanin jälkeen ole nähnyt mitään, ja jos tänne ei tule ketään taas puoleen vuoteen niin eipä ole valitusoikeutta. Vote or die!
Moneybrother tulee Tavastialle maanantaina. Aika varkain pääsee tulemaan. Kaikki sinne:
Maailman sympaattisin kaveri, toivotaan että uusi levy on yhä kovaa kamaa, vaikka toi five continents homma kuulostaa ihan hippipaskalta. Ja onhan se, 100 %.
Mikä järki? Nytissä Salla kertoo Them Bird Thingsin uudesta kokoonpanosta jossa soittaa blaablaa EI Ville Särmä! Ei nyt dumata koko hommaa samoin tein mutta aika lähellä ollaan (lue dumataan koko homma nyt).
Kirjoitin aiemmin, että blogeissa kirjoitetaan pääasiassa asioista joista pidetään. Tämä ihan perstuntumalla. Ja että se on tylsää. En välttämättä tule skarppaaman tässä "pitkässä juoksussa" mutta tehdään tämmöinen pikku poikkeus:
Nyt ärsyttää - banaani (hedelmä), MT3-futissivut (Ian Hart kamoon jotain yritystä edes), Mariska (+100ke mitä helvettiä?), lainausmerkit hymiöinä ("pitkässä juoksussa" heh :))... ja lisää joku toinen päivä.
Mitään ei ole kuulunut miehestä nimeltä Simon Ohlsson, ei aikoihin. Youtube antaa olettaa että jotain oli 2010 tekeillä mutta ei sitten kuitenkaan tullut sen valmiimpaa:
Kuulostaa yllätys yllätys Silverbullitilta. Muistan lukeneeni että Simon olisi halunnut tehdä jokunen vuosi sitten yhteistyötä Ebbotin/Håkanin/jonkun kanssa, mutta aihepiiri lastenlauluja kuolemasta oli muiden kuin Simonin mielestä jotenkin... etäinen? Toivottavasti miehen uusia visioita pääsee vielä joku päivä kuuntelemaan, yksi kautta aikain kovimmista kuitenkin!
Skenettäjät tietää. Missä vaikuttaa Feggy? "You are not the only one", Lauri laulaa sinulle!
Muistelin tässä Lockman (bändin) foorumia - ajatusketju oli vähintään "huuruinen" - Lauri Ylösen biisi muuntui muotoon Daddy, ja sitten se olikin jo Feggy. Jos luit tänne saakka, älä luule että tämä teksti on jonnekin menossa. Tai jos luulit niin ehkä kannattaa tsekata pääs jne.
Kuuntelin pitkästä aikaa Lonely Face-EP:n, siis sen joka on myynyt ihan sikana vaan ei loppuun buy yours here, ja vähänkö tykkäsin. Horses & Rope, äänitetty himassa, bassovahvarina vanha loppuunpalvellut LAB-kitaravahvistin, hurinaa, suhinaa, laulu huojuu, rummut poksahtelee - perfection.
Onko se muka paska? Eka pyöritys menossa ja mun mielestä se kuulostaa hyvässä mielessä samalta kuin ennenkin. Dumpster World on ainoa erilainen biisi ja paska sellainen. Veikkaan että tätä tulee kuunneltua enemmän kuin edellistä.
Hienoja kuvia kansivihossa. Ja hyvää kosiskelua, "THANK YOU SINCERELY to the person reading this liner note. You are either a music lover, one of the people responsible for the production of this record, a member of our family, or a good friend."
Edit: Joo se vika on tosi herkkis mutta tätä viheltää heti:
Vanha juttu mutta jaetaan: lista otsikon kamasta. Tämähän on parempi termi kuin pillifarkkuindie. Mahtuu enemmän paskoja bändejä samaan nippuun.
Hauskinta tuossa artikkelissa on jäljempänä olevat kommentit (näinhän se usein on). Henkilöt a, b ja c kertovat lievän närkästyneenä (mutta viileytensä menettäen) että ei kamoon mun mielestä se ja se bändi on just hyvä. Kiitos tiedosta! Suurin piirtein yhtä älykästä kuin tuomarille valittaminen kun se näyttää pilkkua, kun itken tässä nyt kovaa niin ehkä se dumari pyörtää päätöksensä, joo emmä sittenkään, oli se sittenkin olkapää, play on.
Vaadin Onniselta korjattua listaa, tai ehkä mieluummin korjattua artikkelia jossa kerrotaan, että paskoja bändejä ovat vain Nickelback ja Three Doors Down. Ja että noistakin jälkimmäinen on makuasia. Indie rules = indie rules!
Ja mjitääh, Mando Diao ei kuulu listalle, äbäläwäbälä:
Every Little Hair Knows Your Name (piano)
Become Someone Else's
I Know What Love Isn't
Erica America
Golden Key
The Opposite of Hallelujah
Black Cab
Waiting For Kirsten
I Want A Pair of Cowboy Boots
The World Moves On
The End of the World Is Bigger Than Love
That's The Way Love Is
Sipping On the Sweet Nectar
Maple Leaves
An Argument With Myself
A Postcard To Nina
Every Little Hair Knows Your Name (acoustic)
Tarkempaa analyysia pelitilanteista ja pelivälineistä myöhemmin... Sanotaan kuitenkin heti että on se hieno mies!
Edit - Tarkempi analyysi: uusi albumi lähes kokonaan, muutama klassikko (Hallelujah, Black Cab, Maple Leaves) ja sitten finaalina Sweet Nectar ja Postcard to Nina joita en kuuntele ikinä. Paska keikka? Ei, vaan osoitus Lekmanin kyvyistä viihdyttäjänä. Tälläkin setillä hän sai minut hymyilemään puolentoista tunnin ajaksi.
Aloitusnelikko meni vähän tunnustellessa, mutta hyvin ne upposi jos minäkin mietin Erica Americaa kuunnellessa että eihän tää nyt enää ärsytäkkään, kääntyy jo tykkäämisen puolelle. Mutta sitten mentiin lujaa - ilmeisesti virallista julkaisua vailla oleva Golden Key ja siirtymä siitä Opposite of Hallelujahiin kököllä biitin nostolla (en nyt jaksa keksiä miksi sitä härvelin käyttöä pitäisi sanoa) toimi helvetin hyvin, ja kun Jens soitti ilmaksylofonilla outron Disney-hengessä, oli voitto jo lavan puolella.
Mainitaan vielä Cowboy Bootsin tarina, "you know when you've had the same dream 700 times, and you go Yeah, I got it the first time, and I got it the 700th time, now please give me another dream!" => tähänkin biisiin tuli ihan eri lailla ilmaa siipien alle. Maple Leaves oli ihan järjetön, vokaalit tuli niin hienosti että! Nyt muisti alkoi pätkimään, missä biisissä Jens imitoi lentokonetta pidemmän pätkän? Missä kaikissa tuli konetaustoja? Ei voi kuin todeta että raportti on ammattilaisen laatima, ja vielä nolla promillea... No tässä nyt alkuun, tarkistan faktoja jos niitä jostain tulee.
Edit 2: ehkäpä en tarkista hirveästi enempää. Joku biisi settilistassa on kyllä väkisin väärässä paikassa, ja joku voi puuttuakin, encore osuus on nyt hiukan tynkä. Tavastialla ihmiset keskittyivät youtuben mukaan keikkaan eivätkä niinkään sen kuvaamiseen, joten tässä esimerkkiä muualta:
Kokoonpano oli aivan eri kuin tuossa, eri rumpali ja lisäksi basisti, viulisti ja kosketinkaveri, kaksi jälkimmäistä lauloivat myös taustoja. Tärkeä tieto tämä.
Nyt lähti toinenkin. Olen sivun laidassa maininnut seuraavani kahta blogia, ja nyt ne on kumpikin lopettaneet. Jotkut noista viereisistä bändeistä sentään soittaa vielä. Tämä ei tietenkään kerro mitään mistään!
Jens-hehkutus jatkuu, huomenna siis Tavastialla Arsenalin ex-goalie pistää parastaan. Uusi levy työstää tietään, She Just Don't... on jo asettunut all-time kärkikahinoihin. Onko Dandruffissa Carpentersia vai mitä? Vähäeleinen levy, mutta kun siihen tottuu niin nero sieltä taas paljastuu.
paljastuu vaihteeksi hyvää settiä. Aluksi ohitin Big Wave Ridersin lähinnä sillä perusteella että bändi vaikutti jostain syystä menevän pillifarkkuindie-lokeroon. Viimeistään pitkäsoiton myötä voin todeta että ei todellakaan mene.
Suurin osa levystä poikkeaa soundcloudin tarjonnasta - enemmän Happy Mondays, vähemmän, no Strokes meets New Order. Move Onin loppunostatukselle iso tuoppi. Sekä Sunny Season että Waiting In the Wings ovat hyviä kappaleita, tänään voittaja on:
Big Wave Ridersin yhteydessä on keskusteltu lausumisesta ja ääntämisestä. Mulla ei muuta kommentoitavaa kuin että englannin taitajina tunnetut ruotsalaiset vetää j:n todella usein ruotsalaisittain, esim. "just" (the same etc) ääntyy hämmästyttävän usein jast (tai just foneettisesti). Jumping Jackson, säg det Per, kom igen nu! Olen osallistunut.
Jos Erica America hämmensi, niin ei hätää, nyt tiedän että maailma pyörii edelleen akselinsa ympäri. Jensiltä takiaisena päähän jäävä kertsi. Ja ne taustalaulut! Tätä minä tilasin.
Edit: great minds look alike?
Ei vaan uusien bändien hehkutuksessa, tietenkin. Jaksoin lukea Rumban levyarviot ja tsekata niiden perusteella tasan yhden bändin. Yllätyksekseni kolahti:
Tämä tökkii musiikkimakuni nurkkaa jonka on vallannut Radio Dept. Se missä asustaa Head on the Door ja Kiss Me. Uusi levy on nyt/kohta kaupoissa:
Periaatteessa tämä tekee ihan samaa. Mutta niin hyvin että RD saa pitää varansa, nurkan valtaus on alkanut!
Onko kaikki jo saaneet oman EP:nsä vai miksi tämä ei saavuta kuuntelukerroissa Flowersia? Jätetään taas analyysit vähemmälle, kun homma toimii, se toimii. Jos biisi / saundit / laulaja / mikä tahansa olisi vinossa, voisi sanoituksen Noel-meininki vituttaa, mutta kun kaikki on kohdillaan, se kääntyy vahvuudeksi. Det är som jag säger det.
Luke Steelen The Sleepy Jacksonista olisi voinut kirjoittaa joko otsikon "Ensivaikutelmia" tai "Klassikkoalbumit" alle, mutta koska tänä sunnuntaina olen (aivan kohta) oman elämäni Nicky Wire pedantin kotitoiminnan merkeissä, tarina on hieman lyhyempi.
Voi olla että joku biisi on jollain mittarilla parempi kuin tämä, mutta ei tänään. Liam ei ole Lennon, Luke on.
