Myyrä ja sen työ

Joskus täällä oli asiaa Velvertistä, useimmiten jotain muuta.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Burn in hell

Pieni tiivistelmä Seurahuoneen keikasta 3.7.2011: settilista oli jotakuinkin Tram #7 (Jens Lekman) / When Time Was On My Side / What's the Use? / Umbrella Song (Supperheads) / Lonely Face / Close Enough / Glory (Silverbullit) / Bring It All Home. Enemmänkin piti soittaa mutta tilaisuuden alun viivästyttyä settiä tiivistettiin. Setin treenaus, soundchekki ja osittain itse soittokin meni vähän alamäkeen, joten päälimmäinen fiilis lavalta poistuessa oli jokseenkin ontto. Peli ei kuitenkaan illan osalta ollut vielä menetetty.

Päivätyöt kutsuivat aamulla, mutta jäin silti seuraamaan illan pääesintyjän, kanadalaisen Burning Hellin showta. Olin kuunnellut pari biisiä myspacessa ja ajattelin tsekata pari ekaa kappaletta ennen kuin suuntaisin kotiin nukkumaan. Mutta eihän lähdöstä tullut mitään. Laulaja Mathias tarinoi jokaisen kappaleen välissä synnynäisen tarinaniskijän tapaan yhtyeelle tarjotuista pihveistä, merirosvoista ja niin päin pois, ja itse musiikki toimi myös todella hyvin. Yhdestä kappaleesta kuultiin jazz-sovitus, jonka alkuun jokainen soittajista antoi tyylinäytteen omasta osaamisestaan tässä genressä: kitaristi, kolme puhallinsoittajaa, basisti ja rumpali vetivät kukin vuorollaan lyhyen näppärän tilutuksen. Intron viimeisteli Mathiaksen avoin ukulele-sointu. Nyt sen tiedän, kaikista soittimista ukulele on se joka on todella luotu jazziin! Aloitteleville musikanteille ei siis kannata enää näyttää Nothing Else Mattersin introa vaan laittaa ukulele käteen ja näin päästään oikean musiikin pariin ensi askelista lähtien.

Burning Hellin musiikkia voisi kuvailla seuraavasti: Jens Lekman meets Monkees sung by happy-go-lucky Lou Reed. Ja tyylilajina country. Kannattaa alkuun tsekata vaikka "My Name Is Mathias" ja "Kings Of the Animal Kingdom" (jälkimmäinen ei nyt pompannut mistään vastaan mutta se ei tarkoita etteikö joku muu kuin minä osaisi etsiä kappaletta vähän etevämmin). Nimi ei yhtyettä tässä tapauksessa pahenna, suosittelen varauksetta.

Tyhjästä päästä kärsii koko bloggaus, joten eiköhän tämä ollut tältä erää tässä. Kesällä ostetaan tuulettimia ja talvella lennetään Espanjaan. Uutta Velverttiä on tällä hetkellä kuultavissa niin myspacessa kuin soundcloudissakin. Kun helteet hellittävät ja voimme taas pukeutua kuten bändin kuuluukin, palaamme paikallisen raittiusseurasi vuosikokoukseen. Robinho näyttää aivan Dangerousin aikaiselta Michael Jacksonilta. Shammmmouna!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti