Weezerin eka ja Idlewild riittivät minulle tähän kesään saakka pomppumusan osalta. Sitten kuuntelin tämän kerran (taannoiseen Timo Räisästä koskevaan bloggaukseen liittyen) ja olin heti myyty. Meno on täysin vilpitöntä ja samalla tietysti hölmöä, kun se onnistuu niin ei voi kun hymyillä ja yrittää pysyä nopeusrajoituksissa jotenkin.
Eka levy on tätä tyyliä, mutta siinä määrin varioituna (mm. instrumentaali intro) että levy saa 5/5. Toka on vähän lässympää menoa, mutta mistään Candy Cane luokan tyylinvaihdosta ei ole toki kyse. Miksi edes mainitsin ton bändin (edit: pif-ketjun takia tietty, lots of laughs ja silleen). Tässä valiobiisi siltä:
Nyt sulut () kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti