PES 2012 huonoja puolia: peli on 98 % sama tuote kuin edellinen versio. Näin ollen olisi ollut mielekkäämpää ladata vaikka 5 e arvoinen päivitys kuin ostaa uusi lätty kaupasta. Rosteritkin oli perseellään, eka tunti meni hinkatessa joukkueita edes vähän lähemmäksi syksyn miehistöjä.
PES 2012 hyviä puolia: koska peli on 98 % sama tuote kuin edellinen versio, ei ole tarpeen hakata sitä niin montaa tuntia kuin viime syksynä jotta voin näyttää Kumpulan Burgessille kaapin paikan ManU-City mittelöissä.
Ja sitten muihin aiheisiin (ennen kuin on aika palata pelikoneen ääreen). Velvert pysyy toistaiseksi sittenkin nelikkona. Itseäni kutkuttanut ajatus lauluhommiin keskittymisestä ei siis toteudu, mutta toisaalta kitara on ollut aina se instrumentti mitä oikeasti osaan soittaa. Joten sitä kuullaan paljon jatkossakin. Koitetaan silti saada vähän koskettimia mukaan, Vepsu kasvattaa itselleen uuden parin käsiä ja eihän tässä ole mitään ongelmaa.
Palaan vielä lyhyesti viikon takaiseen Gallagher-iltaan. Molotov oli pieni kuin mikä, mutta parempi meininki siellä oli kuin Virginissä. Oikea paikka olisi silti varmasti Semifinaali. Noelin levystä en kuullut paljoakaan mutta se, mitä kuulin, kuulosti lupaavalta. Paavon puhe oli anti-vassarin korviin hyvä, politikointia oli nyt vähemmän kuin joskus aiemmin... Seuraava iltama on siis Musiikkitalossa jotta saadaan ministerikin käymään siellä.
Molemmat esiintyjät toimivat, Elias Hämäläinen veti ilmeisesti vain 3 (?) biisiä, Wonderwall, Half the World Away, ja I Hope, I Think, I Know. Ja hyvin vetikin! Etenkin tuo keskimmäinen onnistui, enemmänkin olisi kuunnellut. Toinen esiintyjä oli High Covering Birds, pirkanmaalta ehkäpä, soittivat siis Oasista ja porukka lauloi mukana. Heitäkään ei meinattu päästää pois lauteilta, siinä määrin mukavaa meininkiä oli. Kaiken kaikkiaan siis onnistunut ilta.
Ja ainahan kuuluu johonkin väliin mahduttaa tubeklippi:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti