Varmasti jotain oleellista jäi puuttumaankin mutta naapurista löytyy huomattavasti enemmän itseäni kiinnostavaa musiikkia, ja jos altistuisin samassa määrin ruotsalaisille yhtyeille kuin kotimaisille, niin ero olisi todennäköisesti vielä suurempi. Edellä mainitut ovat kuitenkin kohtuullisen tunnettuja nimiä, enkä näe mitään syytä olettaa, etteivät ruotsalaiset pikkuorkesterit pärjäisi vertailussa suomalaisille alle 5000 kpl/levy myyville yhtyeille (Montevideo/Come Inside/Flaming Sideburns/Regina/ja niin edelleen). Ruotsi-Suomi maaottelussa Come Inside ottaisi keihäässä kolmoisvoiton, mutta muuten pinnat menisivät pääasiassa Ruotsille. Hyviä suomibändejä jotka lasketaan isojen bändien sarjaan ei tule tähän hätään mieleen ainuttakaan. Pidän kyllä Apulannan haukilevystä, joskaan en sitä omista.
Tänään sveduista paras on Silverbullit, jota kuulin ensimmäisen kerran TSOOL:n Behind the Music kiertueen lämppärinä Tavastialla. Oisko se sitten ollut 2001? Kuitenkin, laulaja Simon Ohlssonin johdolla bändi veti mykistyttävän keikan, parhaiten muistiin jäänyt hetki oli Ohlssonin Iggy-Pop-juoksumatolla treeni Magnetic Cityn aikana. Kappaleesta en ole kyllä ihan varma, mutta mielikuvaan se sopii täydellisesti. Sitä ei nyt tubesta löytynyt joten tässä toinen krauthelmi, Run:
Kom igen då!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti