Asiasanoja jotka jäsentävät eilistä "bändipalaveria": reptiliaani, AGV, lampaat, oravat, Larnos, kaljakassi. Treeneissä oli tällä kertaa treenin makua, kun vedettiin kuutta biisiä uudestaan ja uudestaan. Oli outoa keskittyä pelkästään laulamiseen. Oudointa oli täyttää tyhjiö laulua sisältävien kohtien välillä, kädet hakivat tekemistä koko ajan. Tamburiini ajaa tässä kuviossa samaa asiaa kuin tupakointi baareissa joskus muinoin kun moista sai vielä luvallisesti tehdä. Näistä kepeistä tunnelmista onkin ketterää siirtyä vallan toisen tyyppiseen aiheeseen.
Varoitus: alla puisevaa jauhtantaa joka sivuaa politiikkaa!
Havainto aamun hesarista: ulkomaantoimituksen varaesimies Sami Sillanpää on joko a) idiootti tai b) taitava hämmentäjä. Hän kritisoi kärkevästi perussuomalaisia, lähinnä "Halla-ahoa ja hänen seurakuntaansa", "Näkökulma" otsakkeen alta. Jos tarkoitus on tuoda esiin parjatun vastapuolen viestinnän keinoja (mustavalkoisuus, yleistäminen, tahallinen väärinymmärtäminen etc.) vastaesimerkkien kautta (ja siten siis syyllistymättä vastapuolen ala-arvoiseen argumentointiin itse) ja tuoda laatulehden sivuille blogikirjoittelun kulttuuria, joka vaatii kovemman luokan medialukutaitoa, valinta olisi b.
Tämä tulkinta edellyttäisi, että Sillanpää ei oikeasti ajattelisi niin yksinkertaisesti kuin teksti antaa ymmärtää, ja että hän olisi todella nähnyt vaivaa totuttua sanomalehden juttuperinnettä uudistavan muodon kehittelyssä. Subjektiivinen näkemys objektiivisen (tai näennäisen objektiivisen) jutun kyljessä ei toki ole uutta sinällään, mutta tekstin agressiivinen sävy ylittää totutun pakinatyylin, jossa esimerkiksi pyritään nolaamaan vastapuoli omalla ylivertaisella nokkeluudella. Lukijalle jää auki, mitä mieltä kirjoittaja on - tämä olisi mielestäni uutta subjektiivisen näkemyksen varaan rakentuvien sanomalehtiartikkelien joukossa.
Veikkaan tietysti itse että vaihtoehto a on ikävä kyllä oikea. Jos Sillanpää on oikeasti sitä mieltä, että "Jussi Halla-aho (ps) ilmaisi tällä viikolla ihailunsa fasismiin", niin muuta on vaikea päätellä. Vastuu jää kuitenkin lukijalle. Olisi mielenkiintoista kuulla minkälaista keskustelua Ville Blåfield ja Sami Sillanpää ovat mahdollisesti käyneet asian tiimoilta. Blåfieldin kirjoitus samassa lehdessä on todellinen harvinaisuus. Hän perää älyllistä rehellisyyttä, jota ei koskaan voi olla liikaa. Pisteet Villelle tästä. Tämä lienee paras lukemani kirjoitus tästä aiheesta.
Tällaista sontaa pohtiessa mittari menee punaiselle ja mieleen hiipii:
No niin, pulssi tasaantui. Jossain tuolla ulkona on älyllistä elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti