Otsikko ei viittaa Suomen rikkaimman kalapuikkomiehen ajatuksiin, vaan eilen päättyneeseen Voice of Finland kilpailuun. Minulla oli lukuisia suosikkeja tässä kisassa: Lauri Mikkola, Selja Felin, Kimmo Härmä, ja lasketaan tähän vielä Mikko Herranen. Herrasella oli kisassa yleisön tuki, ja vain Michael Monroen käsittämätön suhtautuminen kisan epäaidoimpaan tunteilijaan Saara Aaltoon esti hänen pääsynsä finaaliin, ja todennäköisen kisavoiton.
Muita suosikkejani yhdisti se etteivät he pärjänneet yleisöäänestyksissä. Koska oma mielipiteeni on tärkein, paras ja totuudenmukaisin, kyse on enemmistön tyranniasta. Musiikkimakuni huomioonottaen Kimmon ja Seljan diggailu on mielestäni aivan luontevaa. Lauri Mikkola taas oli niin hyvä, että vaikka aikamoista Justin Timberlakea vetikin, niin lavaliikehdinnän kuin laulusaundinkin puolesta, vakuutti hän minut täysin. Eniten pidin Moves Like Jagger esityksestä, vaikka vihaan Maroon 5:a enenmmän kuin kaalilaatikkoa. Ehkäpä tästä kaverista kuullaan vielä.
Kansa sai juuri sen mitä halusi ja ansaitsi. Kisan voitti mies, joka ilmiselvästi jumaloi Chad "Penis-sausage" Kroegerin kappaleita ja visiota "rajusta" rokista. VMP. Finaalin cover-veto oli rauhalliselta osalta tosi hyvä, mutta Sipolan käsitys rokkaamisesta on juuri sitä pahinta amerikkamölinää, Hetfield potenssiin kaksi. Whiskey in the dzaijarrrrroouuuuahh! Ja tämä mieheltä jonka nimi on yhden p-kirjaimen päässä kautta aikain parhaasta suomalaisesta rock-laulajasta. Sinänsä Sipolan voitto oli ihan ok, koska se tarkoitti samalla että Saara Aalto ei voittanut.
Otetaanpa tähän tyylinäyte oikeasta rock'n'rollista:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti