Ed Harcourt 23.10

Tavastialla. Vois mennä petraamaan omaa yleisösuoritusta, viimeksi jäi kesken kun tuli joku mystinen pahoinvointikohtaus... Millon lienee olikin niin keikka oli tosi jees mitä nyt suurin piirtein ekat viisi kappaletta todistin.

Uusin levy Back Into the Woods meinasi jäädä liki kuuntelematta hyllyyn, ja se olisi ollut vääryys. Ei näitä montaa voi tällä tyylillä tehdä mutta tässä mitassa toimii todella hyvin, tosin vaati itseltäni keskittymistä. Ei voi imuroida samalla ehe ehe. Muutenkin hyvä näpäytys taas siitä, että ei levyt vaan aukea aina heti vaikka olisivat hyviä. Kyllä sen tietää mutta nykyisin ei muka ole aikaa keskittyä puolta tuntia täysillä. Toki sitä löytyy kun ettii ja hyvä niin.

Tämä kolahti nopeimmin:

Tälläsiä lässyjä nää on, mutta todella hyviä. Suosittelen jos yhtään on Edistä aiemmin diggaillu, myös välivuosia pitäneille.

Mainitaan tässä samalla puoli tuntia vaativa Hästpojkenin uusi lässy levy. Siellä ei ole enää yhtään punk-kohkausta messissä mutta esimerkiksi tämä biisi on aivan tajuttoman hyvä:

Spiritualized 1995

Haulla "Spiritualized 1995" löytyy läjä hyvää kamaa. Electric Mainline on yksi omia suosikkeja ajalta jolloin vielä makoili porukoiden nurkissa kuulokkeet päässä. Ilman kuulokkeita esim. Royal Albert Hall liven intro aiheutti ylimääräistä kyselyä stereolaitteiden kunnosta jne.

Vuodelta 1992 löytyy myös erinomaista settiä, esim. Live on MTV 120 minutes. "A feeling deep inside says it's ok one more time"

Wu-Tang vs. Beatles

Tässä perjantain kunniaksi letkeetä menoa. Ehkä elän tynnyrissä mutta en ollut kuullut ennen tätä päivää.

Timo Räisänen / yleinen lännessä kaikki on paremmin postaus

En tiedä Timosta enempää kuin wikipedia, en ainakaan mitään merkittävää. Vuorokauden päässä on pyörinyt biisi Turn 27. Alkuperäisesittäjä on Niccokick. Mikä ihmeen Nicco no en tiedä mutta ihan hauska se originaalikin on (edit: korjattu nicko->nicco ja tilattu levyt). Timon versio on kuitenkin se mitä diggailen ja paras se on. Ja koska jälleen kerran en saa sitä saatanan videota tähän (vaikka se on siellä tubessa) niin tässä på svenska va fin e Göteborg:

Ojjoj, sen on oltava. Olen kuullut ihmisten haaveilevan Andeista ja arkisemmin Välimeren aalloista, mutta minkäs teet jos fanitat länsinaapuria. RäisäsTimo on siis 100 % ruotsinruotsalainen hurrihåkan nimestään huolimatta. Suosittelen silti tai juuri siksi kaikille paitsi paatuneimmille suomileijonille.

Räisänen oli jossain vaiheessa kovastikin esillä Ruotsissa mutta nyt on ilmeisesti joku breikki menossa. Viime vuosien sukseesta ei ole tietoa, ainakin viime vuoden Second Cut oli vähän väsynyttä rynkyttelyä. Ehkä levy oli parempi, meni multa ohi. Mutta jos ei mitään uutta tule niin mulla on vielä suurin osa vanhoistakin levytistä koluamatta joten sinne siis.

Sitä ennen vielä tämmöinen helmi:

Katselin aluksi että mitä ihmettä toi ja toi tekee tuolla taustalla mutta sitten selvisi että kyseessä on Augustifamiljen, joka on käytännössä Håkan Hellströmin taustabändi. Daniel Gilbert edelleen messissä näissä yhteyksissä! Tässä siis Jens Lekman solistina ja vetävät Staffan Hellstrandin biisiä Lilla Fågel Blå. Aivan järjettömän hyvä veto!

P.S. Manchester Medley oli myös hauska, pitääkin tsekata näitä lisää. Ei Lenni-Kallet ja kumppanit oikein pärjää house-band vertailussa.

Mitä nyt

Deerhunter

Jagwar Ma

Supperheads (tubesta löytyy esim. Heavenly High jota en saa tähän). Jotain uutta, jotain vanhaa. Supperheads on kyllä ihme bändi, monella tapaa todella junttia kamaa mutta minkäs voi kun tykkää. Karma Rebound olis nyt parhautta. Ajoon ja täysille.

P.S Musitan jonkun one-off paluukeikan semifinaalista missä nää soitti vaan jotain mun mielestä paskoja biisejä, King Kong Gang jne.. Ihan lopuksi saatto tulla joku Candidate? Odotin ja olin markkinoinut kahden vikan levyn meininkejä, ei lähteny... Silti just hyvä!

Ruisrääkki

Kuten sitä yksi pummaaja Turkusen keskustassa kutsui. Muuten ihan jees hommat mutta poistuminen tapahtui jalkaisin oppaamme matkatessa vesien halki.

Lyhyesti Håkanin setistä, biisit olivat jossain järjestyksessä: Det Kommer Aldrig Va Över För Mig, Du Kan Gå Din Egen Väg, När Lyktorna Tändes, Valborg, River En Vacker Dröm, Man Måste Dö Några Gånger Innan Man Kan Leva, Du Är Snart Där (vikana), Kom Igen Lena, Känn Ingen Sorg För Mig Göteborg, En Midsommarnattsdröm, Klubbland.

Veto oli energinen ja kenties kuvaavin sana olisi iloinen. Itse hymyilin typeränä melkein koko ajan. 39? Ei tosiaan tunnu eikä näy. Hyvä bändi vaikka kaipaankin Hurricanea (Räisäsen Timoa ei kai saa enää kaivata kun hänen lähdöstään on kymmenisen vuotta) taistelutoveriksi.

Ihan näin hyvin emme laulaneet tällä kertaa, mutta yritystä oli kuitenkin. Varsinkin Kom Igen ja Göteborg saivat nuoren suomenruotsalaisyleisön (oma tulkinta) hyvin messiin. Ilmeisesti Håkan orkestereineen matkasi toiselle festarille illaksi ja aloitusaika siksi Ruississa 18.15. Ei se mitään, nähtiinpä taustalla parit laivat, osuivat kyllä hyvin kohdalleen tällä kertaa!

Kiitos Q:lle

Löytö Q-lehden sivuilta:

Aivan sairasta. Levyn tilaus tapahtui välittömästi tämän videon loputtua. Suosittelen! Kissan hännän nostona huomautettakoon että alun rumpulooppi taitaa olla samasta lähteestä kun meikäläisen Ivory 2008 EP:llä, tosin eri biisistä. Tarkka korva meikä poika.

Tässä siis Jagwar Ma. Love this tune!

Se jokin Göteborgissa

Tällä kertaa en tarkoita Håkan Hellströmiä. Mistä näitä tulee:

Ja menee, Air France lopetti toimintansa virallisesti viime vuonna. Törmäsin tähän Lekmanin kautta, jonka kahden ensimmäisen levyn kappaleista muutamasta löytyy selkeästi tätä samaa menoa. Ehkäpä eniten kuitenkin niistä demovaiheeseen jääneistä biiseistä. Avalanchesin Since I Left You lienee molempien mielestä ihan hyvä. Silti Göteborgin juomavedessä on varmasti jotain mitä täällä ei ole, siellä pitää varmaan käydä valaistumassa.

Kirjoitin Air Francesta lopettamisuutisen aikaan että tähän pitää palata fyysisen äänitteen äärellä. Niitäpä ei löytynyt mistään, ellei lasketa Amazonin 1 kpl 44 $ "tarjousta". Kun olin sitä jo ostamassa, tajusin että yksi reitti on vielä. Josko levy-yhtiö olisi vielä olemassa? Ja olihan se, Sincerely Yours. Paketti tuli kahdessa päivässä, tack så mycket!

Molemmat EP:t ova ostamisen arvoisia, No Way Out voittaa yllä olevan Collapsing At Your Doorin ja tämän avulla:

Ei helvetti mikä biisi! Kuinka monta koukkua tässä on? Tätä voi alkuun kuunnella siten, että eihän ne muuta hoe kuin tota yhtä juttua, mutta yhden koukun perässä tätä ei tulisi kuunnteltua 10 x päivä. Tietenkin kappale myös sopii alkavaan kesään täydellisesti, ota koppi!

Ja loppuun vielä suositus, osta myös se eka On Trade Winds, heti introsta tietää että nyt lähtee:

Musapäivitys luokassa Velvert

Oikealta löydät kappaleen Bring It All On Home. Jos et ole ollut tarkkana, et ole kenties kuullut sitä ennen. Ja vaikka olisitkin, on nyt otollinen hetki uusia kokemus. Kuvana se kuulostaa tältä:

Lopullinen versio saatiin äänitettyä palaamalla perusasioihin. Kitarat yhdellä otolla yhdelle raidalle, rummut ja basso simppelisti ja biisin tempo letkeänä. Ainoa varsinainen kiillotus oli Jukan taustalaulut, joista haettiin pääasiassa hyvää fiilistä tyyliin Moneybrother. Nyt se toimii. Mittarina oli se tuleeko minulle mieleen Silja Line lipumassa Tukholman saaristossa. Tulee. EDIT: iän ikuisen svedu-ihannoinin rinnalle nostettakoon yksi biisi jonka fiiliksen olen mm. tähän halunnut messiin: Bullfrog Green. Joka kerta siellä.

Ja jos navigointi on hankalaa niin laitetaan se vielä tähän:




Oho, se kuva näkyy tossakin. Kenties arvaatkin että tämä kuva miellyttää artistia. Esittelen siinä Burgessin Mikolle tekemääni hienoa valmistujaiskorttia. No more school days, I'm afraid... "Teistä tulee apinoita jotka painavat ritöörniä. Noin. Ritöörniä te painatte."

EDIT 2: joku botti olikin kerennyt tekemään tästä suosikkinsa. Kuulematta parasta. Biisi oli siis ollut ylhäällä jonkun minuutin ja joku räpmies oli digannu. Kunhan havainnoin.

The Lieblings?

Toimii, aika näyttää menetänkö sydämeni. Albumia luvataan elokuulle. Videon kuvaukseen on pistetty oleelliset referenssit:

Toki toi pitää avata YouTubessa jotta näkee mainitun tekstin. Sieltä pääset myös perimmäsiten kysymysten äärelle. Nimimerkki derKuntz on videon lataajan hyvästä alustuksesta huolimatta jäänyt vaille yhtä oleellista tiedon murusta. Sam tai joku gaealta, nyt media haltuun ja yleisölle vastauksia!

Jees Cody Jees!

Uutta musaa tulee, uusia levyjä ja uusia vanhoja on tullut ostettua mutta tää vaan jyrää kaiken yli:

Jumalauta mikä biisi ja tulkinta! Neliraiturituotanto oli kans yks juttu mitä en ole liikaa kuullut ennen enkä jälkeen, esimerkiksi toi lopun särölle menevä kitara + akkarirämpytys, don't get no better. 2005, Pikku Vallilan kalliot...

More Light

Jälleen kerran tuli todistettua että ymmärrän cd-levyä paremmin kuin youtubea. Oikeasti kysymys on tietysti olosuhteista ja mielentilasta jossa musiikkia kuuntelee. Jäärä kuuntelee cd:nsä omistautuneena, keskittyneenä, meditoidenmussutimussun.

More Lightilla on viileä saundi. En tiedä vielä biiseistä mutta tulee kuitenkin menemään samaan kategoriaan bändin hienoimpien levyjen  (Vanishing Point, XTRMNTR, Evil Heat) kanssa.

Kuuntelin It's Alright, It's OK:n tubesta jonain paskana päivänä maata viistävissä fiiliksissä ja yllättäen biisi kuulosti aivan turhalta. Eieieieeeeiei. Se on yksi biisi. Sekin voi asettua levyn loppuun joskus myöhemmin. Pääasia on ettei se kerro tästä levystä mitään. Ei myöskään 2013 video (minulle). Oisko tässä:

Yritin liittää Jools Holland esitystä tähän, hyvältä näyttää. Junnukitaristi istuu bändiin paremmin ja paremmin. Love it.

Second Bite of the Apple

Meinasin jättää kuuntelematta jotta saisin mahdollisimman paljon ylläreitä levyltä. Kuuntelin nyt kuitenkin kerran ja tää kuulostaa ihan hauskalta, saundit varsinkin. Kasarisynaa, mistä moinen? Liamin laulu on välillä mongerrusta mutta pääasiassa sekin toimii. Olen edelleen varma, että tätä tulee kuunneltua kesällä todella paljon.

PR-avustaja jatkaa

Håkan till Ruisrock. Voinko myydä periaatteeni? Olen kyllä ollut tunnin Kivenlahtirokissa, mutta muuten on jäänyt nämä keissit kokolailla väliin. Nyt voi olla jo pakko joustaa. Olisipa jokin tieteellinen metodi jolla ristiriidan voisi ratkaista.

Vuoden kovin biisi

on Strokesin Tap Out. Kun tämä pyörähti ensi kertaa soittimessa kuuntelin hämmästyksen vallassa: hyvä se on, mutta laittoiko Jäänsärkijän kaveri väärän levyn koteloon?

Nyt biisi ja koko uusi Comedown Machine kuulostavat korvissani yhtyeeltä itseltään. Tap Outissakin on paikoitellen tuttua kitaraa ja Casablancas siirtyy lopussa normaaliin rekisteriinsä. Silti yllättävä ja yllättävän kova levy. 5/5.

Henkilökohtainen pr-avustaja

Tilaan kohta käyntikortteja tittelillä "Håkan Hellströmin henkilökohtainen pr-avustaja". Mitä nuorgamissa horistaan? Sinänsä positiivisessa, miltei ylistävässä, minikritiikissä viitataan Anssi Kelaan (ihan sama miten viitataan, det finns aldrig ingen orsak att skriva om A**** K***)  ja todetaan ettei artisti ole tehnyt tätä ennen kokonaista hyvää levyä. Pyh ja pah. Onko kakkoslevyllä joku huono biisi?

 

 

Siinä nyt yksi esimerkki riviraidasta.

EDIT: futisforumille oli skrivailtu seuraavaa

Nupsilainen - "Erityismaininta taas kauden ensimmäisestä "***** landet" huudosta.. ei sentään mennyt henkilökohtaisuuksiin, kuten Anssi Kela-tasolle.. puuuuuh.. luulin, että noista keskiaikaisista spedeilyhuudoista alettaisiin esim. 15 vuodessa päästä eroon, mutta ei niin ei.. "

johon Olarin kolli kontraa - "Pääsette eroon siitä valitettavasti vasta, kun Kelamies lopettaa levyttämisen . Tsemppiä sen kanssa!"

Tärkeä havainto!

BSP

British Sea Power 29.4.2013 Tavastialla liitetään joukkoon "tiesin, olin 20km säteellä tapahtumapaikasta, en mennyt". Ei sillä etten haluaisi, mutta kannatan tällä kertaa toveri Jukkista joka vetää 10 keikkaa kymmenessä päivässä. Sture 21 maanantaina siis minun valintani. Voipi olla että pääsen vaikka heiluttamaan marakasseja!

Sea Powerista sen verran että ostin levyn eilen ja kuuntelin aamulla (nythän ei toki ole aamu kun kello on 9) puoleen väliin. Levy on hyvä. Bändi on hyvä. Edellinen kokopitkä oli jotenkin pakotetun kuuloinen, ei mielestäni suurempaa hurraamista paitsi Heavy Water lopussa, joka oli täyttä rautaa. Tämä uusin lähti heti käyntiin rennosti ja kaikin puolin oikein:

K-Holessa oli vähän reteämpää raakkumistakin taas, tästä tulen tykkäämään. Loving Animals, hieno sävellys. Aika näyttää onko tuomio 4/5 vai mikä mutta se on ensivaikutelma. 5/5 vaatisi Please Stand Upin ja Open the Doorin kaltaisia megamonsterhittejä.

This is internet, levyä arvioidaan ennen kuin on kerennyt loppuun kuuntelemaan! Ja seuraavaksi taas jotain muuta, vaikkapa tajunnanvirtaa sakujen douppiylivoimasta fudiskentillä.

Fan jag älskar den här killen part två

Myöhästyin lauantain record store daysta mutta Jäänsärkijä oli vastoin aukioloaikojansa auki kello viiden jälkeen. Arvelin että he eivät olleet kampanjassa muutenkaan osallisina kun kaupassa oli vain 14-v Hanoi Rocks pariskunta lisäkseni asioimassa. Miksi arvelin luoja tietää. No kuitenkin, selailin hetken sattumanvaraisesti ja kas Håkanilta oli tullut uusi levy!

"Jag är 39..." Etkä ole. Jotkut meistä saavuttavat 28 vuoden kypsän iän ja pysyvät siinä. Biisistä tulee vähän Killers mieleen. En kuuntele Killersiä joten en tiedä mikä biisi.

EDIT: internet tiesi, että kyse on kappaleesta When We Were Young. Joo samaa löytyy. Håkan kommentoi perinteistä tjuv-kohua sanomalla että hänestä tämä biisi lainaa enemmän Bryan Adamsin Heavenia. Kuuntelin kyseistä biisiä kaksi minuuttia. En saa niitä koskaan takaisin... Mutta pointtina siis se että samat soinnut pyörii kaikissa biiseissä. Ja jos kuuntelee youtuben killers-remixiä niin vaikuttaa siltä että nää on yks ja sama, mutta kun vaivautuu kuuntelemaan peräkkäin kummankin niin ei se nyt niin paha ole!

Tämä on taas niitä Håkanin juttuja joissa muodolla ei ole oikeastaan edes merkitystä, linja det kommer aldrig vara över för mig ja levyn kansi vetää homman voiton puolelle heti. Pari kertaa kuunneltuna levy saa 5/5, taattua Björn Olsson laatua.

Milloin tätä Suomessa? Live på Tammerkoski?

This is how I sound on the back of a camel

Hyvä meininki ehdottomasti! Bruce Lee on a surfboard jne nyt jätkät tykittelee! Flick of the Finger kuulostaa parhaudelta luokkaa Scorpio Rising, en aio kuunnella muuta ennakkoon, levy haltuun ja lisää analyysia sitten. Vähän niin kuin m b v:n kohdalla...

Tekniikka ja tunne

Esimerkki hyvästä fanivideosta:

The Charlatans ja kappale Senses levyltä Us and Us Only. Aiaiai, huikea fiilis vokaaleissa. Tulee joka kerta kylmät väreet. Ei tarvitse olla tekniikkaa jos on tunnetta!

Saundimaailmaltaan mielestäni myös täydellisyyttä hipova veto, luulen että jäbät on aikas vapautuneesti pistelly studiolla menemään ja sitten vaan hyvät korvat käyttöön ja deör id is. Vähän dub! Tästä musasta en siis tiedä mitään mutta don Lampisen innoittamana Pablo here we go:

Tässä on kyllä Pablo varastanut törkeesti Primal Screamin Stukasta koukun käydessään Vanishing Pointin sessioissa. Vai kävikö se siellä ollenkaan? Oisko ollu niin etteivät kohdanneet mutta äänitti keskenään melodicaa Stariin? Internet time loppuu nyt joten vastaus ei täältä selviä.