EM-kisat

Niin kummatkohan. Ei ole muuta kuin jalkapallo. Tähän mennessä ihan ok kisat, B ja C lohkoista neljä parasta, ei kauhea yllätys. Kaikilla oli varmaan Portugalin tilalla Hollanti, mutta muuten ei dramaattisia yllätyksiä. Englannin kannattaminen oli taas kovin vaikeaa, ei harmittanut hirveästi tippuminen kun noin nihilistisellä tyylillä pelasivat. Gerrardille pitää nostaa hattua. Rooneylle pitää ostaa hattu.

Tänään Cristiina piikkiin ja parit itkuraivarit kun palloja ei tule. Näin toivoo kotisohva. Veikkauksien kannalta Saksa-Espanja finaali, Saksan voitto ja Gomezin maalikuninkuus on välttämätön, muuten jään maksupuolelle. Pelillisesti diggaan kyllä edelleen eniten Espanjasta. Vaikka Torres.

Joo ja heitä Wirkkala pitkälle, vai tippuko se jo? Nyt paljon mitaleita niin ei tarvi sitten Lontoosta tuoda. Kai sielläkin joku kiekonampuja tms. paraurheilija pärjää. Ei ole kuin jalkapallo.

Ronaldo does a "Torres":

Let's see action

"Let's see who cares" kuten aikanaan kauniisti maailma piirtävä aivokuoreni asian käänsi. Kuuntelin juuri jälkijunassa Drumsia. VMP. Tai siis ihan mukiin menevää, mutta miksi pitäisi kuunnella jotain paskaa joka menee mukiin? Dunno.

Pelottaa että Jensin uus levy on paska. Että olemme menneet ohi. Hei Jens, "you're not a professor":

EDIT: ääh, tottakai se on professori. Ja tottakai se levy on hieno. Jos siinä on edes yksi näin hyvä biisi:

Jens

Lekman tulee Tavastialle 10.9! Vaikka suhtauduin varauksella miehen viimeisimpään EP:hen, ei se poista vakaata uskoani siihen mitä tämä kaveri tekee. Hienoja biisejä tulee varmasti ja tuleva levy on vuoden paras.

Jens Lekman on vetänyt Suomessa tietääkseni tasan kaksi keikkaa. Olin toisessa näistä yleisössä, vuosi oli varmaankin 2005. Olimme paikalla Star Wars fanien tyyliin erinomaisen ajoissa, ja sisältä seurasimme kuinka jono kasvoi, ja kiersi melko pitkälle kadulla kun keikka läheni alkamistaan. Tuolloin esitys oli pääasiassa soolomuodossa, Harry Hunksin ja Hidden Camerasin jäsenet avustivat lopuksi Black Cabissa, jos oikein muistan.

Nyt tulossa on kokonainen orkesteri. Yksinkertaisesti hieno homma!

Turku

Tällainen paikka kyseessä. Kaikki sinne.

Klesamies

Väänsinpä hienon sanaleikin otsikoksi. Tänään suuntaan katsomaan alasarjafudista koska koipeni ei vielä anna myöden itse pelaamiseen. Nyt on kesä. Kauppakeskuksessa soi yllättäen ja pyytämättä:

Olin viikon pois tietokonemaailmasta. Tällä välin ilmaantui odotettu video jota olen nyt hännän huippuna hehkuttamassa:

Is greit.

Facebookille vahva sell.

Manchesterin herruus

Get what you deserve. Sen lisäksi, että City on tällä kaudella todistetusti Manua parempi, City on myös Valioliigan ykkönen. Ja millä tavalla!

Viimeiset puoli tuntia hilluin ympyrää kävellen ja englanniksi manaillen. Mancini vaikutti hyvin hyvin vihaiselta. Hyvä että joku siellä kentän lähistöillä näytti intohimoisen **ttuuntuneelta. Tehdään tämä Cityn tavalla, meni kummin perin vaan.

Kun kellossa oli 90 min täynnä, City oli 1-2 tappiolla. Vedot 30-3. Sitten iski puujalka Dzeko päällään 2-2, ja hetkeä myöhemmin Aguero Balotellin seinän jälkeen 3-2. Paidat poistuivat ja oli aika juhlia. Edelleen on. Tämä raportti päättyy täältä tähän.

Lyhyesti vielä tuosta viimeisestä

Levyraatihengessä käyn läpi ne kaksi muuta kappaletta jotka viimeksi äänitettiin. Eihän voi olla niin että yhtä suositaan toisten kustannuksella, eihän?

Going Up by Velvert

Riffittelyä. Aloitellessani biisien kirjoittelua iät ajat sitten, halusin tehdä isoja rokkibiisejä Soundtrack of Our Livesin ja Come Insiden hengessä. Kumpikaan näistä ei tietenkään tehnyt pelkästään riffirokkia mutta kuitenkin. Omat biisini olivat tuolloin vielä pääosin aikamoista huttua, niin kuin aloittelijalta sopii odottaakin. Going Upissa on käytetty paria riffiaihiota noilta ajoilta, jotka olivat jääneet mielen sopukoihin pyörimään. Biisi on tehty erityisesti musavisailijoita silmällä pitäen, "mistä toi melodia on varastettu, entäs toi?"

Heavenly Fall by Velvert

Heavenly Fall, mitähän helvettiä se tarkoittaa? Tästä biisistä intoilin kuukausi kaksi takaperin täälläkin ja tällainen siitä tuli. Ihan Velvertin alkuaikoina tehtiin pari kipaletta, missä Vepsu oli sävellystyössä osallisena, ja tämä on pitkästä aikaa vähän siihen suuntaan, eli alkumelodia lähti Vepsulta ja kun se oli niin hyvä, niin piti tehdä biisi sen ympärille. Lopussa fiittaa toveri Matias (jonka sukunimi jää tässä yhteydessä mainitsematta, vaan ei tilan puutteen vuoksi kuten eräässä suomalaisessa musiikkiaviisissa), joka on minuakin laiskempi puskemaan omia hommiaan eteenpäin. Joku päivä vielä tehdään niistä duobiiseistä levy ja Blisteriin merimieshenkinen tanssivideo.

Studiotyöskentelystä vielä sen verran, että instrumentteja vaihdeltiin taas biisin vaatimusten mukaan, Vepsua kuullaan ensimmäistä kertaa meidän äänityksissä bassossa (Norrköping) ja Wiltsua kiippareissa (sama). Kapiaista ei voi kyllin kiittää, merkitys on meille Björn Olsson -luokkaa.

Norrköping

Äänitimme Harjussa kolme kappaletta kahdessa päivässä. Tarkemmin sanottuna myös miksasimme ja masteroimme ne samassa ajassa. Aikataulu on aivan liian tiukka, mutta se tuskin muuttuisi vaikka äänitettävien kappaleiden määrää laskettaisiin yhteen.

Yksi näistä kappaleista kantaa nimeä Norrköping hienon kaupungin mukaan.

Norrköping by Velvert

Myös kaksi muuta tuotosta ovat nyt jonkin aikaa tuolla kuunneltavana. Matiakselle kiitokset lallatteluista. Kapiainenkin kehui kovin.

Top of the table

Juhlitaan vielä kun voidaan, Man City on Valioliigan piikkipaikalla! Ferguson lähti puolustamaan ja onnistui siinä mielessä että maalien määrä jäi ottelussa yhteen. Onneksi sen teki hieno mies Kompany:

En löytänyt kunnollista pätkää mutta ilmeisesti Liam on pyytämättä ja yllättäen piristänyt Kompanyn lehdistötilaisuutta läsnäolollaan. Meh so 'appy now...

We are the soundtrack of your life!

The Soundtrack of Our Livesin uusi levy lähti juuri toiselle kierrokselle. Parin yhdentekevän albumin jälkeen on taas tosi nasta meininki päällä. Nostalgiaa alleviivataan heti ekassa biisissä jonka loppu on yhtä kuin Firmanent Vacation, kenties suoraan vanhoilta nauhoilta eikä turhaan edes uudelleen soitettuna (tarkistamatta).

Fyysinen äänite on TSOOL:in tapauksessa ainoa vaihtoehto. Itsehän kuuntelen musiikkia lähinnä CD/vinyyli-muodossa, ja ostokset ovat aina levyjä. Mutta tämän yhtyeen kohdalla tuntuisi jotenkin täysin väärältä latailla jostain laittomasta/laillisesta palvelusta yksittäisiä kappaleita. En edes jaksa analysoida tätä tarkemmin, se vaan on niin. Rahaa tästä pitää maksaa jo ihan senkin vuoksi että he toivat Silverbullitin Tavastialle kymmenen vuotta sitten ja se oli menoa silloin.

Toki voin markkinoida tätäkin youtube-videolla. Så här gör vi! Live på Bengans:

P.S. Miksi Karri Miettinen ei tankkaa Shellillä? A) hän kiertää ulkomailla vai B) ST1 on riistävämpi vaihtoehto kuin ABC tai joku muu? ST1 on ostanut Shellin Suomen ja Ruotsin liiketoiminnat taannoin. Karri kurittaa Shelliä päivän Vartissa. Rock on buddy! Jätä KFC ja ST1 väliin niin kyllä on taas hyvä olo, jalat tukevasti ilmassa.

Relativismi

Kuuntelin aamulla Magnetic Fieldsin pinkkiä Distortion-levyä. Jos kyse olisi jonkun pillifarkkuporukan debyytistä, se olisi takuulla nostattanut huiman hypen. Levyjä arvioidaan kuitenkin  aiempien levytysten luomien ennakko-odotusten varjossa sekä aiempiin tuotoksiin suhteuttaen. Jos on tehnyt yhden maagisen levyn, hyvä ei kelpaa jatkoksi. Jos olet tehnyt hyvän barokkipoplevyn, ei ole välttämättä suositeltavaa astua tuosta laatikosta liian kauas.

Onhan se minustakin hienoa jos joku uusi artisti pääsee yllättämään mainiolla levyllä. Näin käy kuitenkin suhteellisen harvoin. Junnunakin uutta hämmästyttävää materiaalia löysi lähinnä siksi että aiempien vuosikymmenien tuotokset olivat itselleni tuntemattomia. Nykyisessä ilmapiirissä uutuuslevyllä vaikuttaa olevan korostunut itseisarvo. Aina on tietysti ollut median luomaa hypeä, ja tekemällä tehtyjä genrejä, mutta sykli on mielestäni nykyisin nopeampi. Kaikki on nopeampaa.

Toimii tämä käänteisestikin. Aiheuttaisiko Coldplayn uusin levy mitään reaktiota jos se putkahtaisi kellarista tänä vuonna? Saisiko Madonna levytyssopimuksen "tuoreella" visiollaan klubimusasta? Kaikki tämä rutkutus kumpusi siis hienosta musiikista, ei unohdeta sitä:

 

Enemmistön tyrannia

Otsikko ei viittaa Suomen rikkaimman kalapuikkomiehen ajatuksiin, vaan eilen päättyneeseen Voice of Finland kilpailuun. Minulla oli lukuisia suosikkeja tässä kisassa: Lauri Mikkola, Selja Felin, Kimmo Härmä, ja lasketaan tähän vielä Mikko Herranen. Herrasella oli kisassa yleisön tuki, ja vain Michael Monroen käsittämätön suhtautuminen kisan epäaidoimpaan tunteilijaan Saara Aaltoon esti hänen pääsynsä finaaliin, ja todennäköisen kisavoiton.

Muita suosikkejani yhdisti se etteivät he pärjänneet yleisöäänestyksissä. Koska oma mielipiteeni on tärkein, paras ja totuudenmukaisin, kyse on enemmistön tyranniasta. Musiikkimakuni huomioonottaen Kimmon ja Seljan diggailu on mielestäni aivan luontevaa. Lauri Mikkola taas oli niin hyvä, että vaikka aikamoista Justin Timberlakea vetikin, niin lavaliikehdinnän kuin laulusaundinkin puolesta, vakuutti hän minut täysin. Eniten pidin Moves Like Jagger esityksestä, vaikka vihaan Maroon 5:a enenmmän kuin kaalilaatikkoa. Ehkäpä tästä kaverista kuullaan vielä.

Kansa sai juuri sen mitä halusi ja ansaitsi. Kisan voitti mies, joka ilmiselvästi jumaloi Chad "Penis-sausage" Kroegerin kappaleita ja visiota "rajusta" rokista. VMP. Finaalin cover-veto oli rauhalliselta osalta tosi hyvä, mutta Sipolan käsitys rokkaamisesta on juuri sitä pahinta amerikkamölinää, Hetfield potenssiin kaksi. Whiskey in the dzaijarrrrroouuuuahh! Ja tämä mieheltä jonka nimi on yhden p-kirjaimen päässä kautta aikain parhaasta suomalaisesta rock-laulajasta. Sinänsä Sipolan voitto oli ihan ok, koska se tarkoitti samalla että Saara Aalto ei voittanut.

Otetaanpa tähän tyylinäyte oikeasta rock'n'rollista:

High on life

Vuosikausia sitten kerroin useampaankin otteeseen erinäisissä illanistujaisissa kaskun muodossa Walk On the Wild Siden suomennoksesta, jonka hellyttävä olemus kiteytyy käännöskappaleen nimeen Miltä Meno Maistuu? Tarkistin faktoja, ja kävi ilmi että kyseinen versio on Lasse Mårtensonin, eikä herra Harman. Voi rähmä! Nyt nolottaa, Hectorin versio on Jake Nymanin mukaan ihan kelpo.

Tässä nyt kuitenkin hieno versio tubesta haastattelun kera, siis siitä alkuperäisestä (arvioidaan se Hectorin versio vaikka ensi vuosituhannella):

Kunnon jorma-muuvit ja haastattelussa loistavaa settiä:
Lou Reed: I don't take any drugs at all.
Interviewer: No drugs at all?
LR: No.
I: And yet you sing about them?
LR: I'm high on life.

Kioskeissa olevan Mojon innoittamana vielä pikku pätkä yhdistelmää pieni mies, iso ääni:

Marriotkin oli ehdottoman high on life tosta nykimisestä päätellen.

Unohdin seurata

Vai niin, bändi nimeltä Air France on lopettanut toimintansa. Se ja sama. Hetkinen, jos tieto tulee Jens Lekmanin nettisivuilta, niin ehkä tätä pitää vähän tutkia.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, näiden kaverien tuotoksiin on syytä palata paremmalla ajalla ja fyysisen äänitteen äärellä. Tuosta linkitetystä kappaleesta sen verran että ei voi mennä pieleen kun laittaa hevos-sämplen. Ei vaikka panhuiluilla yrittäisi.

Otetaan toinen esimerkki. Arthur Leen soololevyjä ei ostanut kukaan sillon kun niitä tuli, ja ei näistä nykyäänkään mitään kirjoiteta. Vakaa käsitykseni on ollut viime päiviin saakka, että Four Sailin jälkeen Lee ei tehnyt mitään kuulemisen arvoista. Omat korvani todistavat kuitenkin nyt toista:

Long live Arthur Lee.

Pale Fountains

Tämä kuulostaa vähän Mick Headin myöhemmiltä tuotoksilta, ideat olivat jo olemassa 80-luvun alussa mutta ehkä aikakausi oli hankala hyvän musan tekemiselle. Tähän viittaa 80-luku peli, jossa arvuutellaan yhtyeitä ja artisteja jotka ovat aloittaneet ennen 80-lukua ja selvinneet joten kuten kuivin jaloin aikakaudesta. Viimeksi kavereiden kanssa pohtiessa tuli todella vähän esimerkkejä joita ei voisi pahemmin mollata kasarituotannosta. Lou Reedin ja kumppaneiden kammotuksille pitää kyllä omistaa ihan erillinen blogikirjoitus.

Pale Fountainsiin törmäsin vasta äskettäin, vaikka Shackista pidänkin kovasti. Kai tääkin on jossain lehdessä joskus mainittu mutta väittäisin että vähemmän tunnettu proggis kuitenkin. Muut tubesta kuuntelemani biisit oli soundipuolelta vähän juustoa. Tarkempi tutustuminen voi muuttaa käsitystä, josko näitä Jean's Not Happening tyylisiä kappaleita löytyisi lisää. Nykyisin on tapana hylätä artistit aika herkästi, jos ei iske heti niin seuraavaa kehiin. Muistaakseni bändien tuotosten ymmärtämiseen oikeasti käytti aikaa joskus kauan sitten. Esimerkiksi Boo Radleysin eka levy kuulosti ensin ihan turhalta, mutta kun sitä enemmän kuunteli, tilanne kääntyi päälaelleen; siinä ei ollutkaan mitään turhaa!

Nykytilanne johtunee enemmän kuvitelmasta, että olisin jo kuullut kaiken, kuin internet-ajan kiivastempoisuudesta. Prove me wrong.

Kynä sauhuaa

Ostin uuden tietokoneen kun vanha levähti yllättäen ja pyytämättä. Asennuksen lomassa äänitin yhdestä uudesta kappaleesta akkaridemon:
Heavenly Fall (demo) by Velvert
[EDIT: Can you keep the pace?]
Tästä tulee helvetin hyvä. Treenikselle rantautui juuri toinenkin kappale, joka on vahvasti 90-luvun suosikkieni kuuloinen, mutta sen demo on niin ruttuinen ettei sitä uskalla laittaa näytille.

Äänittämisessä oli pieniä tietoteknisiä probleemia, ilmeisesti kyse on latenssista kun kitaran päälle äänittämäni laulu tulee jotenkin jäljessä. Joskus nää nopeat kyhäelmät on kuitenkin ihan hauskan kuuloisia, saa nähdä kuinka nopeasti oma innostus kappaleeseen muuttuu toteutuksen punasteluksi. Jes mutta tolta se kuulostaa leirinuotiolla, treeniksellä siihen tuli jotenkin semmonen Oasis-fiilis, vaikka itse ajattelin enemmän Lekman/Coral meininkiä.

Raborttia Tavastialta

Eilen Tavastialla soittivat The Casbah ja Amazing. Tarkkaavaisia havaintoja: 0,4 tuoppi maksaa 5,80 e. Casbah aloitti harvalukuisen yleisön jäykistellessä riittävän välimatkan päässä lavasta (kirjoittaja mukaanluettuna). Alussa kuultiin ainakin kappaleet She Said ja Give Peace a Dance, ja mietiskelin että kyllä olisi kova meno päällä jos olisi viikonloppu, pienempi tila, ja jengillä vähän enemmän vauhtia.

Sitten vokalisti kehoitti yleisöä astumaan viisi askelta lavan suuntaan, ja näin myös tapahtui. Olin käännytetty jo tässä vaiheessa. Sitten tuli Flowers ja Vegetables ja homma toimi kaikin puolin. Nämä soitettiin siten että laulaja vaihtoi kitaran koskettimiin, Prologue-takaumia tuli positiivisesta energiasta mollisointujen seasta mieleen. Oliko se sitten vika biisi nimeltä jotain, ja basistilta katkesi kieli kesken soiton. Ei muuta kun samat kuviot oktaavia ylempää, automaattinen Peter Hook soundi. Me gusta mucho. Hyvä tää oli jo näin, tsekkaan kyllä uudestaankin. Erityismaininta laulajan äänestä, joka oli enemmän Gustaf Norén/Lee Mavers kuin mitä soundcloudin Flowersin perusteella ajattelin. Erinomaista.

Amazing oli vähän seesteisempi kokemus, hienoa soittoa mutta vähän semmosta treenijamimeininkiä. Rumpalin soitossa oli imua, joka piti otteessaan vaikka biisien loppusoolot olisivat muuten ehkä käyneet vähän puuduttaviksi. Kun jokaisessa oli semmoinen. Musatyyli ei ehkä ihan mulle mutta ymmärrän kyllä miksi tätä on kehuttu. Herra Dungen oli ruotsalaisen hipin näköinen, siinä määrin että jos piirtäisin ruotsalaisen hipin niin sama jannu ilmestyisi paperille. Encorena solisti (Wayne Coyne anyone?) tuli esittämään biisin soolona, jossa laulettiin jotain "I'll never get upstage again", taustatietojen mukaan kaveri on hiukan ujon puoleinen, mikä teki esityksestä vielä hienomman. Otan kunnian encoresta, koska hän asteli lavalle sekunti sen jälkeen kun olin kehottanut tähän huudahduksella "Kom igen nu!" Maailma pyörii napani ympärillä sittenkin.

Kotisohva ei äänestä mutta nurisee toki

Kyse on tietysti Voice of Finlandista, joka on mielestäni paras näistä lauluohjelmista. Tiedä sitten kuinka paljolti laatuun vaikuttaa konsepti, mutta kunnia ohjelman onnistumisesta kuuluu kuitenkin pääasiassa kilpailijoille ja tuomareille. Kuten politiikassa, valitusoikeutta ei ole jos jää kotiin äänestyspäivänä, mikä ei tietenkään estä rutisemasta. Eilisessä jaksossa pudonneen Seljan paikka olisi miten perin vaan käänneltynä ollut jatkossa. Jos maailma olisi oikeudenmukainen.

Kansa äänesti jatkoon Amandan ja Kimin. Syön hattuni jos Kim tekee joskus levyn jolla on jotain merkitystä. Amanda voi osoittautua oikeaksi valinnaksi, vaikken itse ole vielä vakuuttunut. Ok, ehkä Seljalla ei ole Suomessa yleisöä kun siinä ei ole yhtään Teboilia. Tähkäpää Come ON! Vaan ei, jatkoon meni Hunks ja Radio Iskelmä. Jos Selja jatkaa hommia keikkojen muodossa niin pitää mennä sitten tsekkaamaan.

Michael Monroen joukkueesta jatkoon pääsi yllätys yllätys kaikki mahdolliset kisat kolunnut Saara Aalto. Tämä oli ensimmäinen esitys joka ei suoranaisesti vituttanut, mutta persoona oli edelleen sama, täältä aina ja ikuisesti - ei jatkooon. Toinen yleisön suosikki oli Mikko joka oli kyllä hyvä. Ennen äänestystuloksien paljastumista kävin läpi omat suosikkini kisasta, ja ne ovat Selja, Mikko, Kimmo ja Toni. Tämä porukka meni siis kotisohvan mielestä oikein, koska Michael valitsi Kimmon ja Tonin. J-P Salossa ei ole mitään vikaa laulajana, mutta ilmeisesti se diggaa musaa Bryan Adams - Bon Jovi akselilla ja eihän siitä voi mitään ihmeellistä tulla. Kristan vedossa tiivistyi se miksen hänestä pidä: jos biisissä lauletaan "take another piece of my heart" niin en oikein näe yhteyttä tohon fitness-esiintymiseen. Hymyile vaikka sattuu! Ehkä sitä hymyilytti matkalla kotiin, en tiedä.

Voi olla etten kirjoittele tästä aiheesta ainakaan näin pitkäveteisesti enää, joten paljastan oman suosikkini jo tässä vaiheessa. Kimmon musiikkimaku ja lauluääni on paras yhdistelmä jäljellä olevista kisaajista. Valmistaudun samalla pettymykseen jos se Aalto voittaa. "Voih, tämä on niin yllättävää, en minä.. kyllä moni muu on kanssa tosi hyvä, tai oonhan mä tietysti paras muttaa tykkään kaikista ja jos voisin laulaa maailmaan ikuisen rauhan niin se olisi kanssa kivaa [jatkuujatkuujatkuu...]"

Vääryyden kohdanneelta Seljalta löytyy tubesta materiaalia, hyvä tästä tulee:

Come on Come on

Seuraan kokonaista kahta blogia, kuten tuosta vierestä käy ilmi. Wiltsu vinkitti käymään vaihteeksi toisessa niistä, I'mhappytobeheretonight, erään suomalaisen orkesterin tähden. Kannatti käydä:
Flowers by The Casbah
Eihän tästä voi olla pitämättä. Sähläsin jopa 10 minuuttia tuon soundcloud upotuksen kanssa! Jep en osannut aiemmin lisätä tollasta pätkää blogitekstin sekaan vaikka noita omia osasinkin laittaa sivun laitaan.

Ehkä hienointa tossa on se, että pelataan yksinkertaisilla ja tutuilla jutuilla, ja se ei häiritse yhtään. Senhän on moni todennut vaikeimmaksi hommaksi musaa tehdessä. Helppohan se on laittaa 37/41 tahtilajiksi ja räpeltää fuusiota menemään. Todettakoon tästä että hyvä on hyvä. Tällä kertaa kenties erinomainen.

Raportti Ruotsista

Kävimme perinteisellä eläkeläisristeilyllä Viking Linen Mariellalla. Maissa käytiin mm. Pet Soundsissa ja Bengansilla, joista mukaan tarttui seuraavat lätyt:

The Avalanches - Since I Left You (avauskappale täydellinen, Maple Leaves anyone?)
Death In Vegas - Trans-Love Energies
Honey Is Cool - Crazy Love
Eggstone - In San Diego
the Head and the Heart - st (vähän Ed Harcourtia, Heavenly levymerkin perusteella ostoskoriin)
New Order - Movement boksi
Feist - Let It Die
Suede - Dog Man Star boksi
Willy Vlautin - A Jockeys Christmas
Sam & Dave - Sweet Soul Music (kokoelma)
Acid House Kings - Music Sounds Better With You
Explosions In the Sky - Take Care, Take Care, Take Care
Matti Bye - Gösta Berlings Saga

Näissä on kuuntelemista. Videoklipin valitsen kuitenkin isäni suosituksen perusteella:

Olen ohittanut bändin tähän saakka, mutta pitäähän sitä faijan suositukset tsekata, ja tää oli kyllä hyvä.