Muutama myöhäinen havainto tännekin, Lauri Mikkola löysi punertavan langan. Tähän aivan oikein ei kuulu punaista pukua. Sen näki heti, että kaveri vetää hyvällä fiiliksellä ja uskoo juttuunsa. Mikkola on ainoa jota on kritisoitu ja joka on osannut tehdä jotain konkreettista esitykselleen. Hän ei pelkästään ymmärrä, mitä kriitikot sanovat, vaan osaa myös tehdä tarvittavat muutokset. Kova jäbä.
Muuten semifinaali oli aika se ja sama, pari paskempaa pääsi jatkoon verrattuna pudonneisiin mutta sinänsä ihan sama kun H&M+Pohjola+Mikkola jatkoi. Katotaas josko Hukasta löytyisi video:
Löytyyhän sieltä. Jahka tutustun tähän paremmin, voi kommenttikin irrota.
Kävin salilla ja kuulin radio cityä/rockia/jotain tämmöstä. Taustoitetaanpa hieman, sali on toinen kotini ja kohta saatan hyvinkin käyttää itsestäni taiteilijayhteyksissä nimitystä Valkoinen Barbaari. "En ole kynäniska vaan stadin revityin natu". Vai onkohan sittenkään näin?
Kuitenkin, radio oli päällä ja Iron Maidenin ja muun välissä juontajat hassuttelivat ahhahaa. Viikon hitti vai huti osiossa on nyt Mando Diao, joka sai roimasti negatiivista palautetta. Biisin nimi on Black Saturday, vältä sitä, se on joku läppä. Guld-gaalassa voisi ilman ääntä luulla olevan joku Lauri Ylösen proggis. Kamalat kitarsaundit lopussa paljastavat viimeistään että joko lääkitys on offilla tai sitten jäbät oikeesti pelleilee.
Mando-perhe osaa tehdä kauniita asioita, joten laitetaanpa tähän semmoinen pätkä:
Lavalla vieraana veljekset Norén ja biisi Sugarplum Fairya, kommenttien perusteella tässä kunnioitetaan bändin nuorena kuollutta rumpalia. Hienosti tehty.
Ja tässä samasta konsertista God Knows. Hienoja biisejä. Tällaisina minä teidät muistan, vaikka mitä yritättäisitte.
Jälleen lyhyt arvio: Lauri Mikkola paransi, Koti-Pohjola ei niinkään mutta oli silti edelleen hyvä. Mikkolan biisin tempoa pidettiin hankalana, varmasti myös siksi että miehen yhtenä vahvuutena pidetään aktiivisuutta lavalla. Tajusin itse ensimmäistä kertaa, että hän voisi halutessaan vetää mitä Jacko-muuveja tahansa tämän biisin päälle. Jos sitä kertsiä kuunnellessa sijoittaa taustalle konehaikkasäksätyksen, niin ainakin minä näen liikkuvan ukon. Painottuu siihen kohtaan kun lauletaan "save me". Odotan mielenkiinnolla miten biisi ja esitys kehittyvät seuraavaan kertaan.
Pohjolan kohdalla mulle tuli semmoinen fiilis, että nyt ei ihan nostatus ja käsiliikedramatisointi toiminut. Voi kuitenkin olla, että jos sovitus olisi ollut sama, mutta solistin liikkeet ja ilmeet samaan tapaan vähäeleisiä kuin aiemmin, olisi nostoefekti ollut parempi. Vähemmän alleviivaava. En tiedä. Itselleni tämä toimii varmasti jatkossakin parhaiten alkuperäisversiona. Millä ei kykykisoja voiteta mutta voi myydä kyllä levyjä.
Muista en nyt viisaasti sano mitään tarkempaa. On opistokamaa ja aerobic-ohjaajaa. Kovasti ihmetytti vaan tuomariston kollektiivinen into Hanna Skyn esitystä kohtaan. Kuka näitä ohjailee?
Suosikit jatkoivat, mutta eipä tässä vaiheessa tippunutkaan kuin yksi. Mieltä lämmitti uutinen sekä Hukan ja Maman että Softenginen levysoppareista. Oli ne nyt millasia soppareita ja minkä yhtiön tahansa niin hyvä juttu.
H&M veti muuten paremmin tällä kertaa. Olin yllättynyt kun oli oikein show-numero eikä mikään todellakaan tuntunut turhalta ja irralliselta. Tykkään tässä myös siitä, että he näyttävät ja kuulostavat bändiltä, mm. rickenbacker-mies vetää oleellisia hyviä juttuja, mutta lisäksi keskiöön nousee kaksikko, eikä vain laulaja.
Softengine teki minimisuorituksen, eli ei vituta edelleenkään, mutta nyt oli stylistin kuteet ja Bjurströmin liikehdintävalmennus metsässä. Enhän minä tätä tiedä, mutta siinä tuomarilivessä näytti siltä kuin olisivat tehneet koko jutun itse, ja se toimi. Nyt kun on ammattilaiset messissä niin niiden tulisi jalostaa sitä hommaa, ei muuttaa. Muokatkaa niitä artisteja jotka on huonoja! Kyllä tässäkin skabassa työstettävää on. Biisistä sen verran että se kantoi, ja hyvä niin. Suoraan finaaliin, katsonpa siis senkin varmasti.
Tähän jotain muuta:
Tuli vaan mieleen siitä kuolleesta juutalaislevymogulista, joka oli sainannut CCR:n. Tähän liitty jotenkin se että Fogerty oli ollut niiden varastolla töissä (lähde: hesari). Tai sitten se oli vaan hyvä. Ainakin 1966 jäbä veti hyvin, on ruutupaidoista mitä mieltä tahansa.
Viitaten edellisen postauksen junnubändiin, tässä mainio esimerkki miten näkemys voi olla kohdillaan ennen kuin 20 v on täynnä:
Electric Soft Paradella näkemys ja into tuntui haihtuvan iän karttuessa, tokalla levyllä vielä tämmöinen helmi:
Kolmas levy oli jo liki kuraa, mutta tuli ostettua kun ei sitä tästä biisistä voinut arvata:
Mutta missä mennään nykyisin? Oli soolouraa, jonkinlaista taukoa...
Tsekkasin videon juuri, 7/10 ehkä. Mutta tässä kuuluu taas jotain innostavia elementtejä. Taustalaulut esimerkiksi. Kyllä tää viime vuoden levy pitää varmaan hankkia.
Lyhyt (todella lyhyt) katsaus tämän vuoden skabaan:
Lauri Mikkola - mitä mies on puuhaillut en tiedä mutta oon vähän odotellut. Biisi ei ehkä ihan lähde, mutta hyvä säkkäri ja hyvin jäbä vetää. Lisää Jackoa meininkeihin niin sit toimii.
Softengine - Tämä nousi yllätyssuosikiksi. Nimestä tulee Coldplay mieleen mutta musasta onneksi jotain ihan muuta. Pelkäsin myös että käy niin kuin viime vuoden Flag tyypeille, jotka sai alkuun tasoituspisteitä kun oli edes jotain kunnollista levyhyllyissä, mutta lopulta jäi kuitenkin tosi pliisuksi. Tämä ei ole pliisua. Killersiä kaverit ehkä kuunnelleet, Niccokickiä ja Håkania ei välttämättä mutta ne tuli kovasti mieleen. Lopun revittely vokalistilta => voitto.
Hukka ja Mama - Hukalla oli meitsin cardigan ja näytti muuten(kin) siltä yheltä Coralin jäbältä. Sijalle kaksi, saattaa kestää kuuntelua, jos kasvaa niin olen positiivisesti yllättynyt.
Kaikki muut tais olla vähän niin ja näin. Se kotiin haluaja oli kuulematta paska mutta kun sitten kuitenkin kuulin niin olihan se ihan jees. Muista yrittäjistä kirjoitettakoon toisessa yhteydessä jos jaksan hassutella heidän kustannuksellaan.
Live-versiota ei taas olla löytävinään. Kuuntele täältä.
Silence Kit (tai Kid tai miten vaan)
Elevate Me Later
Stop Breathin
Cut Your Hair
Eieieieie ei tosta helposti mennä yli. Tykkään tämän levyn Pavementista kokonaan ja joka nurkasta. Muu tuotanto iskeekin huomattavasti vaihtelevammalla teholla. No miksi mennä sinne, mennään tänne kun tämä toimii:
Posti toi Giant Stepsin ja Wake Up Boo!n 3cd:n versiot. En ole kerennyt perehtymään tarkalleen kuinka monta kappaletta tässä on minulle uutta materiaalia, mutta aika älytön määrä hyvää kamaa vuosilta 92-95 yhdeltä jäbältä. Oon vissiin ennenkin hehkuttanut tätä jotakuinkin niin että Carr on yhtä kova kuin Lennon. No niin on.
No tää alempi Whiplashed ainakin kuulosti tuoreelta. Oon ehkä helppo mutta tuo lopun koukku teki tästä jos ei vuoden niin ainakin viikon biisin. Tää on tätä alkuaikojen Boota, vokaaleista ei kuule mitään mutta saundit on jänniä ja miksaus rajua - mahtavaa! Yllä vielä Sice viljelee jotain pääleallaan, oi niitä aikoja.
Jep, kuten tiedämme, levy on saatavilla Levykauppa X:stä ja kuunneltavissa Spotifyn kautta. Lisäilen tänne vielä muita yhteyksiä kun tulee vastaan, tällä erää ainakin CDON fudaa! Pukin konttiin ja sitä rataa.. juhlapäivä ja tästä vaan paranee:
Kaikille. Mikolle lämppäröinnistä, DJ-kaksikolle mahtavasta setistä, Liberten väelle hyvästä duunista ja yleisölle mukana elämisestä. Kiitos kun tulitte.
Keikka meni ilmeisesti hyvin perille, se äänitettiin joten pääsen dumaamaan tarkasti vielä myöhemmin. Soitettiin pääasiassa uuden levyn biisejä, jotka on monelle täysin uutta matksua, mut kyllä jengi tuntui messissä olevan.
Huomenna on levy virallisesti pihalla, ne joilta se jäi nyt hankkimatta - levyliikkeeseen oitis. Spotifyt ja muut pitäisi löytyä huomenna [EDIT löytyy jo nyt, serkkupoika vinkkasi], raportoin pikkuhiljaa kun näitä havaintoja teen. Ollaan kaikki hemmetin tyytyväisiä jokaiseen biisiin joka levylle tuli, antakaa sille mahdollisuus.
Ja lopuksi kaikki erikoisuuden tavoittelu sikseen - tästä minä nautin! Let's go!
Oisko sulla minuutti?
Tonight Matthew I will... stay beautiful.
"''Cos you're a dick, that's your new title"
En edes tiennyt koko videosta. Näidenkin jokainen biisi on helvetin hyvä. Tähän postaukseen ei muunlaisia orkestereita kelpuuteta. Hups, Suede rajataan Butlerin aikakauteen ja lause pitää taas kutinsa.
Mahtavaa että löyty edes jotain tältä bändiltä. Social Climber on päivän biisi kummiskin.
Huomenna kiertue sitten päättyy Liberteen. Mikko Siikavesi esittelee uutta materiaalia kympiltä ja me teemme samoin esiintyjänumerolla kaksi. Hey Lyla! vastaa musasta noin muuten ja hänen osumatarkkuuteensa luotan täysin. Luvassa on hyvän musiikin ilta!
Nää ei nyt liity meihin mitenkään (pitäisikö? toim.huom.), mutta tänään toimii tämmönen apukoulumusa parhaiten:
Ja sama klassikkostatuksella:
Broder Daniel Forever on se ykköslevy. Cruel Townilla on pari ykkösbiisiä, mutta Foreverillä tiivistyy nimenomaan se... aparimusa? Sir Paulkin sen tiesi, vaikeinta on tehdä yksinkertaista ja hyvää musaa. Vai oliko se joku muu, paulin bassolinjat ei kyllä viittaa yksinkertaisuuden ihannointiin.
Tänään starttaa Velvertin koko kantakaupungin kattava kahden keikan syysrundi. Lähtöpisteenä Bar Mendocino, jossa normaali live-ilta on lauantai ja tästä syystä soitamme hieman hissumman setin talon kamoilla. Täysi lineuppi siis mutta settilista on kasattu tilanteen mukaan. Itsehän olen luonnollisesti sairastanut koko viikon. Ääntä kuitenkin lähtee, toivotaan parasta! Soittoaika rajattu 21-22 ja pitää.
Tuota edellistä Isolation Years hehkutusta postatessa tuli mieleen että pitäisi varmaan kirjoittaa aina edes yksi pointti sinne sekaan. Jälkilähetyksenä: laulajan ääni on poikkeuksellinen. Suurin osa vokaaleista menee kohtuu tasaisella lauleskeluvolyymillä eikä sillä ole mikään National-baritoni, ja silti se pitää otteessaan. Huomiota on helppo saada huutamalla, kiekumalla ja kovaa/hiljaa alhaalta/ylhäältä dynamiikalla mutta vaikeinta se on tämän kaverin tyylillä. Ei tule muita mieleen juuri tästä kategoriasta.
Päivän Boo Radley vastaavalla logiikalla:
Jes hienoo paras! Ja lisäksi lue omalla vastuulla länkytys sovituksesta ym. Säkkärit laskee ottamalla kitarat pois, sit yks tulee sisään, bridgessä kaks muuta (hemmetin hienosti ja tietysti yksinkertaisesti pyörivät linjat) ja kertsiin yks jää pois kun laulut kuorrutetaan ja torvet pauhaa. Soitossa hassua tönkköyttä paikoin (rummut ennen vikaa kertsiä levyversiossa jne.), joka ei siis haittaa mitään vaan on todiste sen puolesta, että kokonaisuus ratkaisee. Miksaus näillä myös aina rohkeeta ja jotenkin yllättävää. Että kuinka kovaa se bridge-kitara voi tulla? Basso ilman alapäätä. On ne vekkuleita.
Isolation Years on hyvä bändin nimi, ellei oteta huomioon sitä, että google ohjaa Opethin suuntaan, mikä on kaukana aiheesta. LP It's Golden on kokonaan täydellisen vastaansanomattoman loistava. Hailasivat Ruotsista.
Albumin päättävä Naked Natives on mykistävä. Sitä ei tube tarjoa joten etsintä käyntiin jos et levyä omista. Jos vaikka spotikasta.
Kuuntelin just tänään pitkästä aikaa ja totesin, että tässä on kahdeksan loistobiisiä, yks mikä ei jää mieleen mut on ihan jees, yks hyvä instrumentaali ja yks jonka nimi on Rob's Theme. Kahdeksan biisiä jotka kuulostaa joka päivä hyvältä missä tahansa on aika kova satsi.
Ilman aasinhäntää Rubikin lopettamiseen. Totean että ihan hyvä bändi, mutta jäivät 2004 (vai milloin se oli?) Sturenkadun Stella Starissa Prologuen jalkoihin. Siitä bändistä olisi pitänyt tulla Radioheadia isompi. Heh muistin ton niin kuin sata muutakin.
Myös Kevin lopettaa, 20.11 jäähyväiskeikka Loosessa. Näiden vika levy on jäänyt hankkimatta, mutta tilanne pitää kyllä korjata.
Mutta jotkut ehkä vastavuoroisesti aloittaa taas. Idlewild on wikipedian mukaan studiossa kolmen vuoden totaalihiljaisuuden ja onnettoman Post-mikä sen nimi nyt oli-levyn jälkeen. En odota mitään, mutta on se tietysti mahdollista, että jotain nastaa tulisi. Woomblen ääni on kyllä sellaista hunajaa.. sanotaan nyt kuitenkin että odotan edes vähän jotain.
Tiedotetta on lähtenyt, Secret laittoi Out of Townin kuultavaksi myös youtubeen, ja levy on tilattavissa Levykauppa X:n kautta. Seuraavaksi varmaankin pääsemme itse hypistelemään levyjä, jännittävää on. Periaatteessa tässä tiivistyy yli kymmenen vuoden kaari yhdeksi pisteeksi. Älytöntä. Club Mojo/Come Inside/Tuulimäki/Benson&Hedges/DR1052/Kallion Kulma/Misfist&Sasha Blå/Prologue/The Given Line/ja takas tänne.
Kun bloggerin hakutoiminto ei muka löydä Ape Shall Never Kill Apea niin tässä ois mitä tuli siitä mieleen:
Ja Ape Shall jostain näistä nostalgialätäköistä missä loikin. Gonna be good.
Smiths, Spiritualized, Supergrass, Sleepy Jackson, Suede... kohdasta S olen tehnyt löydön jos toisen niin kirjastoissa kuin levykaupoissakin. On niitä muitakin kirjaimia, mutta S on jäänyt erikseen mieleen juniorivuosien löytöretkiltä. Ja se pompahti sinne jälleen kuunnellessani tätä biisiä:
Fuzzy Logic ja pesukarhualbumi ovat täyttä rautaa ja muuta ei sitten tarvitakaan.
